Tiistai, 12.12.2017 
Tuovi
Kolumni

Kun Sipilä ei vaihtaisi ukkoa, eivät niin tee muutkaan keskustassa

  • Pasi Koivumaa
Kun nykyinen pääministeri Juha Sipilä valittiin kesäkuussa 2012 keskustan puheenjohtajaksi, hän ilmoitti oitis haluavansa noudattaa tulosvastuullisuutta myös politiikassa. Tulos tai ulos. Näillä sanoilla Sipilä asian kiteytti. Hän lupasi ensi alkuun panna puolueensa kuntoon yhdeksänkohtaisella ohjelmalla. Jos uudistus ei onnistuisi, Sipilä totesi, että hänet saa panna jo kahden vuoden päästä vaihtoon.

Ilmeisesti Sipilä ja hänen johtamansa keskustalaiset totesivat uudistuksen onnistuneen, koska Sipilä jatkoi tehtävässään ja valittiin jatkokaudelle vielä toisenkin kerran. Arviointiin myötävaikutti varmasti eniten keskustan kannatuksen kääntyminen nousuun.

Tulos tai ulos -periaatteen linjasi pääministeriksi valittu Sipilä tuovansa myös toukokuussa 2015 muodostamansa hallituksen toimintaan. Suomen kilpailukyky piti parannettaman ja talous laitettaman tasapainoon. ”Jos tuloksia ei synny, niin ukko vaihtoon”, tähdensi pääministeri Sipilä useissakin yhteyksissä. Kevään 2018 hän ilmoitti tämän hallituksensa onnistumisen tarkasteluajankohdaksi.

Viime lauantain Ylen tv 1:n Ykkösaamu-ohjelmassa Sipilä otti etunojan tähän tarkasteluun ja ilmoitti olevansa ”ilman muuta täysin sitoutunut ja käytettävissä” keskustan puheenjohtajaksi ensi kesän puoluekokouksessa.

Tässä vaiheessa siis Sipilä katsoo että hän ja hänen johtamansa hallituksensakin saavuttavat siinä määrin tavoitteet, että tulosviisari näyttää enemmän kuin ulosviisari. Samalla hän toki antaa lopullisen vallan keskustan kenttäväelle päättää asiasta ensi keväänä.

Kun Sipilä tähyää jatkokaudelle puolueensa puheenjohtajana, tarkoittaa tämä myös sitä, että hänet tehtävään valitaan ja keskusta valmistautuu vuoden 2019 huhtikuun eduskuntavaaleihin Sipilän johdolla ja sillä tavoitteella, että tämä jatkaa pääministerinä.

Näin tapahtuu ennen muuta siksi, ettei Sipilälle ole puolueessa nyt eikä näköpiirissä haastajia puheenjohtajan tehtävään. Lännen Median (8.10.) mukaan joka toinen keskustan kannattaja haluaa Sipilän jatkavan puheenjohtajana, kun puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen heruttaa vain 15 prosentin kannatuksen.

Jos mitään katastrofaalista ei Sipilälle ja hallitukselle tapahdu, tämä peli on selvä. Keskusta perinteisesti tukee istuvaa puheenjohtajaa ja vastoinkäymisten keskelläkin ryhmittyy siilipuolustukseen tämän ympärille.

Tämä tarkoittaa sitä, että keskustan menestys vaaleissa on paljolti Sipilän henkilökohtaisen onnistumisen ja suosion kehittymisen varassa.

Ainakaan ensi tammikuun presidentinvaaleista ei ole luvassa vetoapua.

Kuinka puolueen presidenttiehdokas Matti Vanhanen, niin hyvä ehdokas kuin onkin, voi erottua tapetista ylivoimaisen suositun ja eilen onnellisen vauvauutisen kertoneen Sauli Niinistön, yhä vahvan Pekka Haaviston (vihr.), räyhäpopulismilla ratsastavan Laura Huhtasaaren (ps.) ja viikonvaihteessa Nato-kortin hihastaan tempaisseen Nils Torvaldsin (r.) rinnalla?