Keskiviikko, 18.10.2017 
Säde, Satu
Kolumni

Syrjäytyneet nuoret miehet ovat yhteiskunnalle uhka

  • Helena Tahvanainen

Nuorten miesten syrjäytyminen on Suomen suurin turvallisuusriski. Tähän tulokseen on tultu hallituksen viime viikolla hyväksymässä sisäisen turvallisuuden strategiassa.

Jos kirjoittaisin vihasivustolle tai valemediaan oikaisisin kai: nuoret miehet ovat Suomen suurin turvallisuusriski. Semmoinen oikominen näyttää olevan siellä tapana ja tyylinä.

Nuorten miesten putoaminen kelkasta on todellinen ja vakava ongelma ja lopulta hyvin monien - melkein kaikkien - yhteiskunnallisten ongelmien taustalla. Monet tytötkin putoavat, mutta tytöillä sekin näyttää tapahtuvan jotenkin pehmeämmin, hiljaisemmin ja huomaamattomammin.

Lähdetään liikkeelle koulusta. Juuri pojilla on siellä jostain syystä vaikeinta: ei osaa, ei kiinnosta, ei jaksa. Kun luku-, kirjoitus- ja laskutaito jäävät koulussa heikoksi, miten selvitä aikuisena? Miten tehdä työhakemus niin, ettei työnantaja deletoi sitä heti pinon päältä?

Kun kierre on alkanut peruskoulun armovitosilla, työharjoittelussakaan ei osaa muuta. Reipas ja raikas vetää aina pidemmän korren.

Entä miten hakea työttömyystukea, kun ei saanut työpaikkaa? Sossun luukullekaan ei noin vain kävellä, vaan on osattava täyttää lomakkeita, perustella ja laskea menoja ja tuloja.

Miten selvitä pankkiasioista ja saada rahat riittämään? Mitä on korko ja todellinen vuosikorko?

Tätä aikakautta leimaavan islamilaisen terrorisminkin taustalla on paljon enemmän nuorten miesten syrjäytyminen eli näköalattomuus ja ulkopuolisuus kuin islamin usko.

Jos lähdetään yleisen väitteen mukaisesti siitä, että maahanmuuttajat ovat elintasopakolaisia, valtaosa työttömiksi jäävistä ja sitä kautta yhteiskunnan ulkopuolelle joutuvista ei voi olla työtä vieroksuvia. Työtä ja rahaahan he tulivat tekemään.

Mutta kun minnekään ei kelpaa, kun mikään ei onnistu, kun sitten ei enää jaksa yrittääkään, pohja on luotu katkeruudelle, jonka päälle agitaattori osaa rakentaa haluamansa. Kun terroristien uskonnollisuutta ja uskonnollisen tietämyksen syvyyttä on selvitetty, se on usein havaittu heppoiseksi.

Syrjäytyminen on myös alhaisten äänestysinnon takana. Ahkerimmat äänestäjät ovat eläkeläiset. Heidän nuoruudessaan oli näkymä siitä, että äänestämällä voi vaikuttaa. Sivumennen sanoen, heidän nuoruudessaan oli näkymä myös siitä, että koulunkäynti kannattaa.

Sivistys oli kunnia-asia, ei sivistymättömyys.

Epärehellisyys, rikollisuus, väkivalta, kaikki ne kulkevat käsi kädessä syrjäytymisen kanssa.

Viiime aikoina on näkymä on yritetty kääntää positiiviseksi, ja puhutaan paljon osallistamisesta. Jos on osallinen, ei syrjäydy. Kyse ei ole ydinfysiikasta. Yksinäisyys ja ulkopuolisuus ovat pahinta myrkkyä ihmiselle.

Ne ovat pahinta myrkkyä myös hyvinvoiville ja koko yhteiskunnalle.