Keskiviikko, 22.11.2017 
Selja, Silja
Kolumni

Saa syödä ja juoda kaikkea mutta ei ole pakko

  • Jouko Kempas
Housunkaulus kiristää ja paidan etumus ahdistaa. Ihminen on heikko, yllättävän heikko - tai sitten vaan ahne. Kun on valittu ja maksettu all inclusive -palvelu, niin kyllä koko rahan edestä on syötävä ja juotava monta kertaa päivässä aamusta iltaan.

Kaikkea saa syödä ja juoda, mutta se unohtuu, ettei ole pakko. Toisaalta kun on kerran kaikesta maksettu, eikä tuota ole vielä maisteltu, niin siitä vaan vielä ihan vähän. Hei, ja mitäs tuolla onkaan.

Viikko kaukana poissa neljän tähden hotellissa sai määrätietoisesti päättämään, ettei enää koskaan all inclusive -matkaa, ei ainakaan ennen seuraavaa kertaa. Kyllä ähky ennen joulua helpottaa, sitten saa taas luvalla syödä. Koko joulun monta kertaa päivässä aamusta iltaan. Jouluna syödään jokamiehenoikeudella koko all inclusive -kattaus, vaikka ei ole pakko.

Hyvä puoli neljän tähden all inclusiven valinnassa oli, ettei otettu viiden tähden hotellia. Väittävät, että vähemmän on enemmän ja parempaakin, mutta tuskin viiden tähden all inclusive. Silloin pitää syödä ja juoda kaikkea vielä enemmän ja useammin, jotta saa rahalleen vastinetta.

Toinen hyvä asia terveyden kannalta oli ehdottomasti se, ettei ollut yösyöttöä, iltapalaa vielä illallisen jälkeen. Vaikka yöpalakaan ei olisi pakollinen, niin vaikea sitä olisi vastustaa, kun on kerran pöytä katettu ja serviisistä maksettu. Sitä paitsi täydellä vatsalla jaksaa paremmin pinnistellä aamuun, sillä aamiaista ruvetaan tarjoilemaan vasta auringonnousun jälkeen. Yö on pitkä aika odottaa, jos nälkä vatsassa kurnii tai muuten oirehtii.

Kolmas hyvä on loman oikea mitoitus. Viikko riittää aloittelijalle all inclusivea. Jos aikoo tai edes yrittää syödä ja juoda kaikkea, mitä on tarjolla, niin viikko ei riitä. Silloin viikon loma venyy kahdeksi, jopa kolmeksi. Heikkona hetkenä pelottaa, että jospa all inclusive jumahtaa krooniseksi, eikä pääse kotiin enää koskaan. Lentoyhtiöillä kun on niitä painorajoituksiakin.

Huonojakin puolia on toki. Aina väsyttää. Kun heti aamusta syö niin, että napa ryskää, on pakko nukkua aamunokoset, jotta jaksaa odottaa välipalaa ennen lounasta. Lounaan jälkeen on nukuttava ennen iltapäivävälipalaa ja illallista. Millään ei illalla pysty lähtemään kakaradiskoon tai karaokeen. Silmä alkaa lurppasta heti jälkiruokaherkun ja yhden yömyssydrinksun jälkeen - tai, no kahden.

Päivällä voi jaksaa raahautua altaan reunalle torkkumaan. Sielläkin on ylivoimaisia houkutuksia, joita harva pystyy vastustamaan. Allasbaarista leviää kutsuva ranskanperunan rasvantuoksu. Pian suussa alkaa kitalakipurjeen yltyvä naksutus merkkinä oluen puutostaudista.

Aamiaisella saa kuohuviiniä, mutta saako ruisleipää tai kossuvissyä. Ei saa, ellei älyä ottaa mukaan omia eväitä. Jos joku ateria jää syystä tai toisesta väliin, niin saako rahat takaisin. Kyllä ei saa.

All inclusive -matkailu alkoi 1950-luvulla Mallorcalla. Aluksi turisteja majoitettiin Yhdysvaltain armeijan sotilasteltoissa kenttävuoteisiin. Siitä on tultu pitkä matka. Uusinta uutta on all inclusive K-18 -hotellit. Sinne, jos siellä saa ilmaisia muoviämpäreitä?