Maanantai, 11.12.2017 
Taneli, Tatu
Kolumni

Pelko pois ja älypuhelin käyttöön

  • Helena Tahvanainen

Onko sinulla älypuhelin? Karjalainen kysyi Pohjois-Karjalan raadilta. Useammalla kuin joka kymmenennellä pohjoiskarjalaisella sitä ei ole (Karjalainen, 14.11.).

Väittäisin, että joukossa on iso joukko itseni kaltaisia jääriä - siis samanlaisia kuin itse olin.

Kun mieheni alkoi 1990-luvun alussa puuhata meille ensimmäistä autopuhelinta, olin kovasti vastaan. Silloinen vasta-argumenttini naurattaa nyt: ”Haluatko sinä ihan oikeasti olla koko ajan tavoitettavissa?”

Ei siihen jötikkään sentään kantosysteemiä hankittu. Mutta handsfree oli autossa jo silloin!

Kun tuli älypuhelinten aika, niitäkin pidin tietysti ihan tyhjänpäiväisinä. Mahtailin, miten minä tarvitsen puhelinta vain soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen.

Että ihminen voikin olla väärässä!

Vähitellen älypuhelinten yleistyessä alkoi kuitenkin huolettaa. Olin viisikymppinen, ja mietin, haluanko ihan oikeasti pudota kehityksen kelkasta jo siinä iässä. Niinpä ostin iPhonen. En siksi, että sitä tarvitsisin, mutta etten jää kivikauden ihmiseksi.

Niin luulin.

Ikinä en ole ostanut mitään, mitä olisin tarvinnut enemmän ja mistä olisi enemmän iloa kuin älypuhelimesta.

Tässä yhteydessä ei mukaan tietysti lasketa pyykkikonetta, astianpesukonetta, pölynimuria, jääkaappia, pakastinta, hiustenkuivaajaa, televisiota, radiota... mitä niitä onkaan.

Mutta kyllä. Älypuhelin on verraton arjen kumppani. Se on paitsi yhteydenpidon väline myös tietolähde ja ilon tuoja. Suosittelen siihen tutustumista myös niille 35 prosentille pohjoiskarjalaisista raadin jäsenistä, joilla älypuhelin on, mutta jotka käyttävät sen älyominaisuuksia vain harvoin.

En toki käytä puhelimen kaikkia resursseja hyväkseni samaan tapaan kuin digisukupolvet käyttävät, mutten ymmärrä, miten sitä ilman on tullut toimeen.

Tieto on aina käsillä, lehdet ovat aina luettavissa, ystävät hipaisun päässä, valokuvat katsottavissa.

Onneksi sana puhelin keksittiin ennen älypuhelimen aikaa. Melkein yhtä hyvin se voisi nykyisen käyttönsä perusteella olla katsomin, lukemin tai kirjoitin.

Erityinen siunaus älypuhelin on meille mummi-ikäisille, joiden muualla asuvat lapset ja lapsenlapset ovat kaukana mutta puhelimen kautta koko ajan lähellä - ihan viittä vaille reaaliajassa. Vanhemmalla naisihmisellähän on hallussaan kaksi maailmanennätystä, ja kumpaankin tarvitaan puhelinta: olemme maailman hitaimpia tekstaajia ja maailman nopeimpia näyttämään lastenlasten kuvia.

Kännykkä, tietokone, tabletti - kaikki ovat vempaimia, joiden käyttöä helpottaa se, että on jälkipolvea. Moni tietotekniikassakin taitava turvautuu lasten apuun, kun tulee tenkkapoo. Yleensä avun visaiseltakin tuntuvaan pulmaan saa käden käänteessä.

Siitä voi päätellä, että temput ovat kyllä opittavissa vanhemmallakin iällä. Pelko siis pois!

Muokattu 16.11. kello 9.56: Korjattu kyselyn prosenttiluvut oikeiksi.