Maanantai, 11.12.2017 
Taneli, Tatu
Kolumni

Suomi takaisin - mutta mistä, ja mihin se ennättikään karata?

  • Jyrki Utriainen
Lehden kannessa on kuva nuoresta, vaaleahiuksisesta naisesta, joka hymyilee ja pitää kädessään suurta lappua. Lapussa lukee ”Suomi takaisin”.

Se on presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren (ps.) vaalislogan. Lehti on Perussuomalainen, samannimisen puolueen äänenkannattaja.

Suomi takaisin -slogania olen nähnyt myös muiden persujen käyttävän ja jakavan.

Jään pohtimaan, mistä Suomi on palautettava takaisin. Ja mihin se onkaan ennättänyt karata? Kenen kanssa?

Millaisessa Suomessa itse olen saanut kasvaa ja elää 50 vuotta?

Ainahan on vasta- ja myötämäkiä niin omassa elämässä kuin ympäröivän yhteiskunnankin tasolla, mutta pääsääntöisesti täällä jos missä on ollut hyvä varttua ja elää.

Turvallista, vakaata. Jos joku luiskahtaa elämän raiteilta, turvaverkostot ovat vahvat, ja hänet pyritään auttamaan takaisin jalkeilleen. Kun hätä on suuri, apu on lähellä.

Johtavat poliitikkomme ovat onnistuneet luovimaan Suomen tulevia askeleita onnistuneesti ja saattelemaan meidät pysyvästi puolueettomaksi länsimaaksi.

Sain käydä koulut, sain peruskoulutuksen. Työtäkin on tarjoutunut. Ei suuria luonnonmullistuksia. Ei sotia. Se on ollut kaikkiaan tolkullista, maltillista, hyvää keskivertosuomalaisen ihmisen elämää iloineen ja suruineen, oletan.

Kekkosesta Koiviston kautta Ahtisaareen, Haloseen ja Niinistöön. YYA:sta Eurooppaan. Markasta euroon. Maataloudesta peliteollisuuteen.

Olavi Virrasta, tangosta ja rautalangasta suomirokkiin, suomiheviin ja Cheekiin. Eero Mäntyrannasta Iivo Niskaseen. Mäkihypystä lumilautailuun.

Koska viisikymppinen saa jo luvan kanssa muistella, mieleeni tulivat myös omat isovanhemmat. Kaikki syntyneet vielä Suomessa, joka eli Venäjän vallan alla.

Pienistä, vaatimattomista oloista lähteneenä he elivät arkeaan tavoitellen säädyllistä elämää ja sen ymmärrykseni mukaan saavuttivatkin.

Ajatus itsenäisestä Suomesta oli heille tärkeä mutta ei läpitunkeva. Se oli vapautta rakentaa oma elämä näköisekseen, ja siinä sivussa heidän ikäpolvi rakensi pohjan tuleville sukupolville elää tässä hienossa maassa.

Se oli myös ajatus vakaudesta. ”Myö vaan haluttiin ellää rauhassa”, kuului ihmettely, kun puhuttiin monista sodista, jotka he ennättivät kokea.

”Suomi takaisin” kuuluu siis vaalislogan. Oivallan, että tämähän onkin hieno juttu - etenkin näin Suomi 100 -juhlavuonna.

Jos nimittäin on tarkoitus palauttaa Suomi möyhäämiseltä, uholta, valheilta, ääriajattelulta, repimiseltä, suvaitsemattomuudelta sellaiseksi, jona olen sen viime vuosikymmeninä itse oppinut tuntemaan ja johon olen kasvanut. Suvaitsevaisen, tasa-arvoisen, toisia kunnioittavan, maltillisen, vakaan, rakentavan - tolkun Suomen.

Suomen siniristilipun. Suomen leijonan. Arvokkaan isänmaallisuuden.

Siitä kiitellen.