Maanantai, 11.12.2017 
Taneli, Tatu
Kolumni

Muistisääntö helpottaa, jos on huono muisti

  • Jouko Kempas

Pitää elää sellainen elämä, että on mitä muistella. Realismia on toivoa parasta ja pelätä pahinta. Että sitten myös muistaa, kun rupeaa muistelemaan.

Onnekas on hän, joka voi kysyä vaikkapa vaimolta, jotta mitä pitikään muistaa. Yleensä vaimot muistavat kyllä muistuttaa. Ehkä se on elämän tarkoitus.

Mies kun vanhenee, niin muisti alkaa pettää ja jättää. Sille ei voi mitään. Millään ei enää muista kaikkia nimiä ja naamoja. Yhä suuremmaksi kasvaa nimien ja naamojen joukko, jotka mieluummin unohtaisi kuin muistaisi lopun ikäänsä.

Siitä ei kannata huolestua. Sitten vasta on syytä murehtia, kun peilikuvaa katsova mies kysyy ääneen, kuka tuo on. Kriittinen itsetutkiskelu on sen sijaan terveellistä. Kyllä mies saa silloin tällöin kysellä, että kuka minä olen.

Muisti ei ole naurun asia, olipa hyvä tai huono. Muistiliiton mukaan Suomessa on parisataatuhatta tutkitusti muistisairasta ihmistä, ja varmaan enemmänkin.

Muistisairauksiin ei kuole, kun vaan muistaa elää. Helppoa elämä ei ole sairaalle eikä läheisille, sillä kaikki älyllinen toiminta perustuu muistiin. Näin on myös miehillä, vaikka kaikki naiset eivät sitä myönnäkään ja monet miehet sen autuaasti unohtavat.

Elämänsä ehtoopuolella niin moni kirjoittaisi muistelmansa, jos vain muistaisi, mitä kannattaa muistella. Tosin liikaa on sellaisia muistelmia, jotka olisi viisaampaa unohtaa tai jättää alun perin tekemättä.

Ennen kirjoitettiin muistiin, jotta sitten myöhemmin muistaa. Nykyään kirjoitustaitokin on alkanut unohtua. Yhä harvempi kirjoittaa käsin mitään. Sen sijaan yhä useampi kirjoittaa muistitikulle tai pilvipalveluun. Sitten joskus kun pitäisi muistaa, on muistitikku kateissa ja pilvipalvelun muisti pilvettömän tyhjä, tai ties missä. Muistele siinä sitten.

Muistisääntö helpottaa muistamaan. Hyviä muistisääntöjä ei ole koskaan liikaa. Niitä muistaa yleensä liian vähän. Siksi muistisääntöjä kannattaa keksiä lisää vaikka joka päivälle omansa. Kun muistisääntöjä on tarpeeksi, ne kannattaa kirjoittaa muistiin ja panna talteen varmaan paikkaan, niin sitten ei tarvitse muistaa kuin että minne ne panikaan.

Joku muistaa rystysistään, missä kuussa on 30 ja missä 31 päivää. Siirrytäänpä talvi- tai kesäaikaan, niin kelloja käännetään aina kesää kohti. Ota ja anna oikealta, tarjoile aina vasemmalta. Volvo-kuski tietää, kumpaan pitää kääntyä, kun katsoo rattia, jossa nimi neuvoo suunnan: V niin kuin vasemmalle ja O oikealle.

Suomi 100 -juhlavuodesta on paljon apua omien muistisääntöjen kehittämiseen, jos ei muista esimerkiksi Aleksis Kiven veljesten tai Lumikin kääpiöiden määrää. Sata miinus 93 on seitsemän tai sata jaetaan kahdella ja vähennetään vielä 43. Näin helposti se sujuu. Toimii myös, jos ei muista Otavan tähtiä.

Entäpä, jos on unohtanut, mikä vuosi on menossa? Tietenkin MM-vuosi 1995 plus 22. Tai kuuma hippikesä 1967 plus 50. Tai sama juhlavuosi, kun Cheek lupasi lopettavansa julkisen laulamisen. Siitäkin sen muistaa vielä nyt, kun muistaa.