Maanantai, 11.12.2017 
Taneli, Tatu
Kolumni

Ovatko pojat pudonneet kelkasta vähitellen?

  • Helena Tahvanainen
Pisa-tutkimus toi jälleen esiin huolen poikien tyttöjä heikommasta koulumenestyksestä. Pojat eivät ole tyttöjä heikkolahjaisempia, mutta alisuoriutujia monet heistä ovat. Kuinka tämä alisuoriutujien, ehkä laiskahkoiksi oppineiden teinien joukko pystyy ottamaan itseään niskasta kiinni peruskoulun jälkeen?

Koulujärjestelmää rukataan siihen suuntaan, että ahkerille ja akateemisille tarjotaan toiselle asteelle koulumuotoista lukiota, ja niille, joilla opiskelutaidot ja -into ovat hukassa, yhä itsenäisempää oppimista ammattikoulussa. Pärjääjät pärjäävät ja oppivat työpaikoilla, mutta kuka siellä joutaa ja jaksaa opettaa niitä, jotka ovat tottuneet laahustamaan koulua läpi? Mistä heille saadaan työssäoppimispaikat?

Heikosti koulussa pärjäävät pojat ja huoli heistä ei ole uusi ilmiö. Ainakin jo 30 vuotta sitten asiasta keskusteltiin. Juuri Pisa-päivänä selasin Karjalaista marraskuulta 1987. Siellä entinen kollegani Tuula Rantonen kolumnoi otsikolla ”Ressukoita ja kromosomeja”.

Vielä tuolloin näyttäisi olleen enemmän huolta hyvin menestyvistä tytöistä kuin huonosti menestyvistä pojista.

”Kurjaa, etteivät pojat menesty tyttöjen lailla, mutta eikö ole aika epäoikeudenmukaista vaatia tyttöjä luopumaan ’pingottamishalustaan’ taatakseen jollekin tuntemattomalle pojalle hyvän opiskelupaikan kenties mukanaan tuomaa yhteiskunnallista menestystä.”

Rantonen tiivisti heti kolumninsa aluksi, mistä kenkä puristi: ”Huoli yhteiskunnan ’naisistumisesta’ on huolta siitä, kuka hoitaa arvostettuja virkoja.”

Vähän myöhemmin Rantonen kirjoitti aiheesta vielä uudestaan: ”Työelämä on monimutkaistettu nuorelle epäedulliseksi. Kaikki eivät jaksa käydä koulua.”

Pojat 80-luvun lopulta ovat nyt kukkeimmassa keski-iässään, ja monet ovat aikapäiviä ohittaneet itseään paremmin koulunsa hoitaneet tyttöluokkakaverinsa.

Monet kuitenkin ovat työttömyystilastojen pitkäaikaistyöttömien sarakkeessa. Muutaman vuoden päässä odottanut kaikkien aikojen lama ei koulussa laistaneiden osakkeita kohottanut. Alkoi aikakausi, joka on tarkoitettu vain kaikkein terävimmille ja kaikkein ahkerimmille.

Siksi yhä isompi osa poikia on yhä pahemmassa pulassa. Aikoinaan huomattiin, ettei ole varaa pitää naisia - puolta kansakunnasta - sivussa kasvattamasta hyvinvointia. Naiset ovat ottaneet paikkansa, mutta tulevien miesten tilanne näyttää huonolta.

Kaksi asiaa minua huolestuttaa.

Miten käy Suomelle, jos vielä jatkossakin parhaimmille paikoille ja palkoille pääsee kuka tahansa laiskanpulskea, jolla on Y-kromosomi? Jos koulusta selvisi siellä käymällä, tuleeko työkään hoidettua sata lasissa?

Entä jos tauti leviää tyttöihinkin? Jos tytötkään eivät välitä?

Rantostakin se jo huoletti: ”Pikkusiskot miettivät omaa ammatinvalintaansa kahdesti. Todennäköisesti he ottavat nukkensa pois leikistä ja etsivät hiekkalaatikon, jossa kohtuulliseen elämään pääsee pienemmin ponnistuksin.”