Lauantai, 16.12.2017 
Auli, Aulikki
Kolumni

Sipilä pääsemässä irti alakuloisesta uhriutumisestaan?

  • Pasi Koivumaa
Tänä viikonloppuna ei kannata asioida Joensuun keskustassa sonnustautuneena parhaat päivänsä jo nähneisiin pikkutakkiin tai jakkupukuun, jollei sitten välttämättä halua tulla sotketuksi kaupungissa kokoustaviin keskustalaisiin tai peräti rekrytyksi keskustan maakuntavaaliehdokkaaksi.

Pääministeripuolue pitää kaksipäiväisen puoluevaltuustonsa syyskokouksen Joensuussa, ja paikalla on puheenjohtaja-pääministeri Juha Sipilän johdolla koko keskustan kärkikaarti. Samaan syssyyn Joensuuhun on ympätty keskustan presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen valtakunnallinen presidentinvaalistartti. Matti-ämpäreitäkin on kansan villitsemiseksi jaossa.

Todellisuudessa keskusta-aktiivien pukeutumisessa ei ole sen enempää moitittavaa kuin muidenkaan eikä keskustalla ole pulaa vaaliehdokkaista. Halusin vain loihtia esimerkin Sipilän yhdestä nykyisestä ongelmasta eli jännittyneistä mediasuhteista, joiden myötä tuollaiset ilkeät piikit ja nuolet lentelevät puolin ja toisin.

Sipilä on joutunut ongelmiin sen tähden, että hän on ryhtynyt voimakkaasti uhriutumaan. Pääministeri on tuonut tiuhaan esiin sen ilmeisen vahvan käsityksensä, että media kohtelee häntä epäoikeudenmukaisesti.

Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Sipilän edeltäjistäkin useimmat ovat ottaneet lujasti yhteen median kanssa.

Näin on toisaalta hyvä. Se on terve merkki siitä, että vapaa lehdistö ei ole vallan lakeija ja liehittelijä. Pääministeri on Suomessa merkittävin poliittinen vallankäyttäjä, ja huolestuttava merkki olisi, jos hänen ja median suhde olisi yksinomaan auvoinen

Sipilä on kuitenkin ryhtynyt uhriutumaan myös suhteessa muihinkin kuin mediaan - ja myös omiinsa. Keskustan viestinnästä laajaan jakeluun lipsahtanut sisäinen viesti todisti siitä, että myös keskustan sisällä viestinnän ammattilaiset ovat huolestuneita paitsi Sipilän kiukuttelusta medialle myös hänen puolueväelleen kohdistamistaan jatkuvista tulos tai ulos-, ukko vaihtoon- ja en roiku turhaan kiviriippana -puheista.

Nyt on merkkejä siitä, että Sipilä on ottamassa opikseen ja jättämässä vähemmälle tämän alakuloisen uhriutumisensa, joka onkin aivan joutavaa.

Sipilä näyttää käyvän tarmokkaasti vastaiskuun avaamalla uusia polkuja asiaperustein, katsomalla tulevaisuuteen eikä vaikertamalla mennyttä. Siitä yksi merkki oli hänen tällä viikolla eduskunnalle antamansa ilmoitus Suomen EU-politiikasta: Suomi onkin kuulemma taas sitoutunut EU:n arvoihin sekä haluaa olla EU:ssa vaikuttamisen eturintamassa.

Toinen merkki tästä sekä Sipilän vahvistuvasta halusta jatkaa keskustan johdossa on se, että Sipilä pitää sunnuntaina puolueväelleen puheen otsikolla ”Alkion velvoittava perintö”. Juuri tämän syvänvihreän perinnön hukkaamisesta puolueen sisällä häntä on syytetty ja työnnetty pelkästään puolueen liberaalisiiven kellokkaaksi. Yleensä tämä Alkio-kortti aina toimii keskustassa.