Lauantai, 16.12.2017 
Auli, Aulikki
Kolumni

Loistakoon valo Saanalla, kynttilöissä ja Colosseumilla

  • Jyrki Utriainen
Maailma yhtyy Suomen 100-vuotisjuhliin valon iloisella leikillä itsenäisyyspäivänä ja sen alla. Sinistä ja valkoista saa pintaansa muun muassa Rooman Colosseum ja Oslon Holmenkollenin mäkimonttu, missä on vietetty ikimuistoisia suomalaisia urheilujuhlia.

Tukholman Globenin vaalea pinta saa myös sinivalkoiset sävyt - jotka ovat toki piirtyneet halliin ikuisesti kevään -95 jääkiekon maailmanmestaruuden takia.

Brasiliassa Rion kuuluisa Kristus-patsas muodostaa ainakin sinisen ristin - mahdollisesti jopa Suomen lipun siniristin (Yle, 4.12.)

Valot syttyvät Suomelle kymmenissä kohteissa ympäri maailmaa. Kuuluisien maamerkkien lisäksi myös luontokohteita valaistaan. Muun muassa Niagaran putoukset saavat väriä pintaansa.

Maailmalla ollaan iloisia puolestamme, ja se näytetään valolla, Suomen sinisellä.

Kotonahan on tästäkin saatu kinastelu aikaan.

Pohjoiskarjalainen valotaiteilija Kari Kola on ollut viime viikkoina kiireinen mies. Kola on toteuttanut Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuuden, jossa merkittäviä kohteita valaistaan eri puolilla Suomea.

Olavinlinna ja Tampereen Näsinneula hehkuivat sinisenä viime viikolla. Teoskiertueen päättää valomeri Turun linnan liepeillä ja seinillä 5.-6. joulukuuta.

Parhaillaan Kolan valot on suunnattu pohjoisessa Saana-tunturille. Ja siitä syntyi sitten sanomista (Karjalainen, 4.12.)

Osa saamelaisista närkästyi ja piti saamelaisille pyhän paikan valaisua irvokkaana. Tutkija Taarna Valtosen mukaan (Yle, 2.12.) saamelaiset olisi pitänyt huomioida teoksen esittelyteksteissä ja ottaa heidät mukaan projektiin.

Voin hyvin kuvitella ja ymmärtää Kari Kolan motiivit Saana-tunturin valaisemisesta osana tätä teossarjaa. Sen ymmärtää myös hänen kommenteistaan Luminous Finlandin sivuilta: ”Järkälemäinen ja ikoninen Saana on ollut kautta aikojen erityisen merkityksellinen ja pyhä paikka saamelaisille ja pohjoisen alueen ihmisille. --- Saana on aivan erityisen merkityksellinen paikka itselleni, ja olen liikkunut tunturissa hyvin pienestä lapsesta saakka.”

Kola kertoo, että hän on käynyt jo pari vuotta sitten aiheesta keskustelut saamelaiskäräjien kanssa, ja siltä myös lupa teokselle heltisi (STT, 3.12.). Millä tavoin siis saamelaiset on jätetty hankkeessa huomioimatta?

Vaikka kyseessä on saamelaisille pyhä paikka, on vaikea niellä sitä piikikästä nälvintää, jota Kola on saanut osakseen. Taiteilijan motiivit ovat vilpittömät - pitäisikö hänen olla saamelainen saadakseen teokselleen hyväksynnän? Vai johtaisiko se vielä rajumpiin sisäisiin riitoihin?

Tunturia kunnioitetaan tällä valoteoksella. Sitä ei vahingoiteta: valon silkkisen ilmava kosketus katoaa maisemasta, kun sähköt käännetään pois.

Kaikesta huolimatta:positiivista, miellyttävää juhlaviikkoa Suomi 100 -hengessä. Antaa valon loistaa kynttilöissä, mielissämme, Saanalla, Suomessa ja maailman merkkikohteissa.