Lauantai, 21.7.2018 
Hanna, Johanna, Jenni
Kolumni

Historia on kirjoitettu hiljaisiin rakennuksiinkin

  • Suonna Kononen
Ensimmäinen ajatus tämän viikon sunnuntaikolumnista oli, että ei sanaakaan Suomesta. Itsenäisyyden satavuotisjuhlinta saavutti monen mielestä kyllästymispisteen jo ennen itsenäisyyspäivää.

Toisaalta en malta olla käyttämättä pelipaikkaa hyväkseni ja kehumatta Juha HurmeenNiemeä, tämän vuoden Finlandia-palkittua, joka on poikkeuksellisen paljon ilahduttanut loppuvuoden Suomi-tekstien äärellä.

Aivan yhtä valloittava Niemi ei ole kuin kolmen vuoden takainen Nyljetyt ajatukset, jossa Hurme esitteli mielikulttuuriaan kahden alter egon soutuvenekeskusteluina. Niemessä on äänessä yksi kertojahahmo, ylivertainen kapakka- tai saunanlaudefilosofi.

<--Mainos alkaa-->
<--Mainos päättyy-->

Niemi näyttää Suomen kulttuurien virtauksesta, ihmisen rakkaudesta hengenpyrkimyksiin ja historian oikuista syntyneeksi projektiksi. Jos teillä on suvussanne tai lähipiirissänne riesana ”Suomi suomalaisille”- tai ”rajat kiinni” -tyyppisiä hokemia suosiva yksiniittinen hahmo, suosittelen Niemen ostamista hänelle joululahjaksi. Tavuviivoja kirjassa ei kyllä ole, eli hieman pitäisi osata lukea.

Niemi on rajatonta kaunokirjallisuutta, joka lähenee tietokirjallisuutta ja esseistiikkaa. Samalla tavalla tietokirjallisuus nousee välillä tiedon kahleista hengen lentoon. Yksi tällainen teos on Harri Hautajärven toimittama Rakennetun Suomen tarina (Rakennustieto 2017), jolle olisin suonut tieto-Finlandia-ehdokkuuden.

Hautajärvi rakentaa kirjaansa fantastisen sisäänajon, jossa hän nousee Helsinki-Vantaalta ilmaan kohti Lappia katsellen peltikuorisia logistiikkahalleja, tehtaita, toimistotaloja, kauppakeskuksia, betonilähiöitä, kirkkoja, vesitorneja, voimajohtopylväitä, tietoliikenteen mastoja...

Rakennukset kertovat Suomen tarinan siinä missä kaunokirjallisuus, postimerkit, urheilusankarit, sotahistoria, musiikki. Tämä on oivallus, jonka moni arkkitehtuurin harrastaja jakaa.

Pohjois-Karjalan taloissa näkyvät kehityskulut yleiseurooppalaisesta klassismin ihannoinnista 1800-luvun lopun kansallisromanttisiin virtauksiin, 1920-30-lukujen arkkitehtien Italian ja Saksan -matkoilla avautuneisiin moderneihin näkemyksiin, jälleenrakennusaikaa eläneen maan materiaalipulaan ja sodan kokeneiden ihmisten psykologisen lämmön kaipuuseen, betonin rationalismiin ja insinööritieteisiin vannoneisiin kasvun vuosikymmeniin, 80- ja 90-lukujen postmoderniin iloitteluun, 2000-luvun synteesiin ja puuarkkitehtuurin arvostuksen paluuseen.

Karjalaisella on ollut ilo osallistua arkkitehtuurikeskusteluun kulttuurisivujen Rakennuksia-juttusarjassa, jossa kolmen kirjoittajan voimin on avattu rakennetun Pohjois-Karjalan historiaa. Tämän päivän osassa Pekka Piiparinen esittelee Outokummun Kyykeriä.

Tammikuussa Rakennuksia-sarjaa on julkaistu 50 osaa ja se päättyy. Syksyllä 2018 näistä 50 jutusta ja uusista kirjoituksista kootaan kirja, jonka Karjalainen julkaisee. Aiheesta syntyy myös kiertonäyttely maakuntaan. Katselkaa taloja ja kuunnelkaa niiden tarinoita. Ja te, joilla on valtaa, älkää hävittäkö vanhaa. Vain noin viisi prosenttia Suomen rakennuskannasta on vuotta 1921 edeltävältä ajalta, kertoo Harri Hautajärvi.