Lauantai, 21.7.2018 
Hanna, Johanna, Jenni
Kolumni

Naisia löytyy, mutta heidät pitää kaivaa esille

  • Taru Väänänen

Olen viettänyt loppuvuotta herraseurassa. Marraskuun läpi rämmin yhdessä Göstan, Heikin ja toisen Heikin kanssa. Joulukuun aloitti Pertti, ja kuun lopettanee Pentti.

Gösta Sundqvistin elämäkerta oli paperisuudessaan pettymys, ja lauluntekijä Heikki Salon tarina esiin pyrkivän itsekorostuksen takia paikka paikoin vaivaannuttava.

Hectorin muistelukset etenkin lapsuusajan Helsingistä ja perheen yhteisistä merimelontareissuista olivat viihdyttäviä. Heti perään parissa illassa lukaistu Salla Nazarenkon heppoinen Neumann-kuvakirja jätti happaman maun: näinkin helpolla henkilökuvan kirjoittamisessa voi näemmä päästä, vaikkei kirjoittaja teosta varsinaiseksi elämäkerraksi kutsukaan.

<--Mainos alkaa-->
<--Mainos päättyy-->

Riitta Kylänpään kirjoittama Pentti Linkolan elämäkerta on jo selailun perusteella pakollista lainattavaa, ja eipä kai Tieto-Finlandiaa kenelle tahansa jaetakaan. Tai siis pakollista varattavaa, sillä joku muukin on tänä syksynä halunnut taittaa pimeyttä elämäkertojen parissa. Pääkirjaston varaa-nappia painettuani humpsahdin jonossa sijalle 68.

Miksei joukossa ole yhtään naista? Minulle ihmiset ovat kiinnostavia itsenään, eivät ensi sijassa sukupuolensa edustajina - mutta silti.

Elämäkertojen miesvaltaisuus nousi valtakunnan julkisuuteen, kun kirjakaupat alkoivat isänpäivän alla nostella kirjamyynnin ykköstykkejä esille. Siellä olivat rivissä Jere Karalahti - alkukantaisesti ilman paitaa, Timo Jutila, Cheek, Alexander Stubb, Väinö Tanner ja niin edelleen. Joulumyynnin paraatipaikalle on näköhavainnon perusteella mahtunut sentään Lenita Airisto.

Elämäkerrat kertovat usein maskuliinista voittajien tarinaa.

Urheilusankarit ovat urheilusankareita, pelaavat hyvin ja tienaavat paljon. Heitä on helppo myydä, samoin kuin Cheekiä, johon pätevät samat määreet. Suomirockin suuret ovat valtaosin miehiä, naisten esiinmarssi oli takavuosikymmeninä vielä kaukainen kajastus. Maarit on toki saanut elämäkertansa, 1990-luvulla läpilyöneistä artisteista Maija Vilkkumaa. Nuorta polvea riittää, mutta Paula Vesalakaan ei ole vielä muisteluiässä. Onneksi.

Verkkokirjakauppa Adlibriksen sivuilla on yli 140 tänä vuonna julkaistua suomenkielistä elämäkertaa ja muistelmaa. Tukkimiehen kirjanpidolla laskien niistä 33 kertoo suoraan naisista.

Eittämättä on niin, että naiset ovat saaneet takarivin paikat. Sinne nähdäkseen pitää vähän kurkottaa kaulaansa, ja löytyyhän sieltä. Tänä vuonna kirjoihin ja kansiin on laitettu esimerkiksi teatterin grand old ladyn Sylvi Salosen, ohjaaja Ritva Holmbergin, kirjailija-kääntäjä Elvi Sinervon ja kuvataiteilija Ellen Thesleffinkin elämä.

Voisin tarttua seuraavaksi vaikkapa Astrid Lindgrenin ja hänen ihailijansa Sara Schwardtin kirjeenvaihtoon. Kätken kirjeesi patjani alle sisältää kaksikon kirjeenvaihtoa vuosilta 1971 aina rakastetun kirjailijan kuolinvuoteen 2002 asti.

Olkoon myös ensi vuosi kiintoisien persoonien, naisten ja miesten.