Tiistai, 23.10.2018 
Severi
Kolumni

Me haastattelemme teitä - tutkikaa tekin nyt meitä!

  • Terhi Nevalainen

Jos joku väittää, ettei Karjalainen kirjoita tieteestä, hän puhuu pötyä pahan kerran.

Olen itse tämän kuluvan vuoden aikana haastatellut 20 professoria ja 37 sellaista henkilöä, joiden titteli on tutkija, väitöskirjatutkija, projektitutkija, yliopistotutkija, tutkijatohtori, yliopistonlehtori, dosentti, tutkimuskeskuksen johtaja, tutkimuspäällikkö tai -johtaja. Pikaisesti laskettuna olen haastatellut jonkin sortin tutkijaa keskimäärin joka neljäs työpäivä.

Samaa työtä tekee moni muukin. Väitän, että tieteen ääni kuuluu Karjalaisessa päivittäin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Näin kuuluu ollakin. Journalismi ei ole pelkkää uutisten ja tapahtumien kertomista vaan myös niiden selittämistä. Asioiden merkityksen ja syy-yhteyksien tulkitsemisessa on mielekästä konsultoida niitä, jotka tutkivat työkseen. Omalla kohdallani tämä merkitsee myös oman tutkijakoulutuksen ja journalistisen työn yhdistämistä.

Tieteen ja journalismin yhteys ei perustu pelkkään tutkimustulosten popularisointiin. Sitäkin tehdään paljon, kuten pitääkin, mutta entistä useammin tutkija on toisenlaisessa asiantuntijaroolissa.

Tiede toimii hitaasti, journalismi nopeasti. Usein joudumme kysymään vastauksia asioihin, joita ei ole ehditty tutkia kylliksi. Tällöin tutkija joutuu tutkitun tiedon sijasta tarjoamaan omaan asiantuntemukseensa perustuvaa valistunutta näkemystä - joskus jopa arvausta.

Kuten professori Kari Enqvist syksyisessä haastattelussani (Karjalainen, 28.9.) sanoo, on tärkeää että tutkijat uskaltautuvat tähän. Asioista puhutaan ja niitä analysoidaan joka tapauksessa. On parempi, että tutkija tuo keskusteluun mukaan valistuneen näkemyksensä kuin että keskustelu käydään ilman sitä.

Itse toivon tutkimukselta ja journalismilta - etenkin Karjalaisessa - vieläkin läheisempää yhteistyötä. Toteutimme viime keväänä yhdessä Sosiaalisen osallisuuden koordinaatiohankkeen Sokran kanssa verkkokyselynä tehdyn osatutkimuksen, jossa selvitettiin hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksia Pohjois-Karjalassa.

Yhteistyö poiki materiaalia tutkimukselle ja uutisen (Karjalainen, 12.4.). Tällaisia hankkeita olisi ilo tehdä lisää.

Ilo on myös se, että Karjalaista tutkitaan. Tuorein tapaus on Teemu Oivo, jonka Karjalaisen teksteistä näkyvää Venäjä-pelkoa käsittelevä artikkeli on mahdollisesti osa tulevaa väitöskirjatyötä (Karjalainen, 24.12.).

Melko tuoreita Karjalaista aineistonaan käyttäneitä väitöskirjatasoisia tutkimuksia ovat myös Alina Kuusiston selvitys Joensuun korkeakoulun perustamisvaiheisiin liittyvästä keskustelusta (2017) ja Anna Logrénin tutkimus taiteilijapuheesta (2015).

Yhtään liikaa ei tutkimuksia kuitenkaan ole tehty - etenkin kun ottaa huomioon, että Karjalaisella on takanaan jo 143-vuotinen historia. Siitä löytyisi aineistoa vaikka mihin.

Ei siis muuta kuin tervetuloa tutkimaan!