Keskiviikko, 16.10.2019 
Sirkka
Kolumni

Karjalainen on 100 vuodessa muuttunut, kuten kaikki muukin

  • Pasi Koivumaa

Tämän viikon maanantaina, tammikuun 1. päivänä tuli kuluneeksi tasan 100 vuotta siitä, kun Karjalainen ilmestyi ensimmäistä kertaa nykyisellä nimellään. Tämä vuosi ei kuitenkaan ole lehtemme 100-vuotisjuhlavuosi, sillä Karjalainen ilmestyi tuota ennen jo vuodesta 1874 alkaen nimellä Karjalatar.

Feminiininen nimen -tar-pääte oli 1800-luvun lopulla perustetuissa suomalaisissa sanomalehdissä jossakin määrin yleinen, ja Suomen itsenäistyessä ilmestyi Karjalattaren lisäksi yhä ainakin Uusi Suometar, Savotar ja Salmetar. Tällä feminiinimuodolla viitattiin osin Suomi-neitoon, osin myös suomettarelaisiksi kutsuttuihin vanhasuomalaisiin. Uuden Suomettaren edeltäjä Suometar-lehti oli perustettu jo vuonna 1847.

Suomen itsenäisyyden alussa puoluekenttä muotoutui uudelleen, ja vastapainona työväenliikkeen nousulle ja lopulta myös punakaartien muodostamalle uhkalle suomettarelaiset ja nuorsuomalaiset yhdistyivät kokoomuspuolueeksi, jolloin myös suomettarelaisten Karjalatar ja nuorsuomalaisten Karjalan Sanomat yhdistyivät Karjalaiseksi. Tämä tapahtui vasta vuoden 1919 alusta alkaen, mutta Karjalattaren julkaisijat päättivät jo vuotta aikaisemmin edistää tätä asiaa itsenäisellä nimenmuutoksella.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Karjalainen tänään on jotakin ihan muuta kuin 100 vuotta sitten. Tuolloin ja kauan sen jälkeenkin sanomalehdet rakentuivat puolueiden tueksi ja niiden aatteiden edistäjiksi, mutta jo kymmenien vuosien ajan niin Karjalaisen kuin muidenkin maakuntalehtien sisältöä ja kantoja eri asioihin ovat määrittäneet aivan muut tahot ja tekijät, ennen muuta oman maakunnan etu.

Uutissisällön tekemisessä sitä paitsi hyvä lehtimiestapa eli journalistin ohjeet ovat olleet laajalti jo kauan kaikkein ylin ohjenuora suomalaisissa sanomalehdissä. Jonkin tahon puolesta tai toista vastaan tehtävä asianajojournalismi on ammattieettisesti väärin.

Historia on kuitenkin mielenkiintoista. Sitä on syytä tutkia, ja siitä voi aina jotakin ammentaa. Karjalaisenkin historia on vaiheikas ja todella mielenkiintoinen.

Sata vuotta sitten, sisällissodan melskeissä, Karjalainen oli selkeästi valkoisten puolella.

Näiden tapahtumien jälkeen, etenkin ennen sotia Karjalaisen linja livahti välillä niin jyrkän oikealle, että nyt se hirvittää.

Näitäkin historiallisia tapahtumia pitää kuitenkin tarkastella kulloistakin ajankohtaa vasten.

Yhtä lailla kuin Suomi on tänä päivänä aivan erilainen kuin sata vuotta sitten, niin lehdistökin on muuttunut ympäröivän yhteiskunnan mukana.

Toivottavasti koskaan enää ei tapahdu sitä, minkä seuraukset näkyivät Karjalaisen etusivun ilmoituksessa 4. toukokuuta vuonna 1918.

Ilmoittaja oli ”Kavantsaaren puhdistussänitäärit”, joka pyysi Antreassa kaatuneiden omaisia käymään pikaisesti katsomassa ja mahdollisesti tunnistamassa kahdeksaa tuntematonta ruumista, jotka olivat jo ”kovasti mätänemistilassa” ja pian joka tapauksessa haudattaisiin.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa