Keskiviikko, 16.10.2019 
Sirkka
Kolumni

Liikunta on ihanaa, mutta liikunnan esteet tulisi poistaa!

  • Sirpa Suomalainen

Ostettiin pari vuotta sitten ukkokullan kanssa polkupyörät. Aika hienot, mutta niin tavalliset, ettei kukaan oikea pyöräilijä tule kateelliseksi.

Kaksikymmentäyksi vaihdetta, kun käyttää sekä etu- että takaratasta. Tosin vain muutamalle vaihteelle on ilmennyt tarvetta.

Etu- ja takajousitus. Jousitus hidastaa matkantekoa, minkä vuoksi se on harvoin käytössä. Tärkeintä on päästä mainitsemaan, että pyörässä on sellainen ominaisuus.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Satula yhtä kapea kuin luistimen terä. Semmoinen pitää olla urheilullisen vaikutelman vuoksi.

Kovan ja kapean satulan ikävää perstuntumaa laimennetaan pyöräilyhousuilla ja satulan geelipehmusteilla. Jälkimmäinen on kätevä, mutta hiostaa tiedättehän mistä. On muuten aika noloa, kun apteekin myyjätär selittää kovaan ääneen, miten käytetään alapään hiivan taltuttamiseen tarkoitettuja lääkkeitä.

Urheilujuomapullolle pitää olla teline pyörän rungossa, josta pullon voi napata käyttöön vauhtia pysäyttämättä. Juoma kuumenee mukavasti auringonpaisteessa.

Pyöräilykypärä on päässäni aina, kun pyöräilen. Paitsi silloin ei ollut, kun poliisiauto ajoi hiljaa vierelläni ja kuvittelin virkavallan ihailevan pyöräilytyyliäni.

Pyöräilyhanskat suojaavat kämmenselkiä palamiselta, ja hanskojen geelipehmusteet vaimentavat tärinää ja vähentävät ranteiden kipeytymistä. Myös turvaliivi on tarpeen.

Kun varusteisiin lisätään mittari, joka kertoo muun muassa ajonopeuden ja ajetut kilometrit, pyöräilypuitteet alkavat olla kunnossa.

Ja nyt pyöräilemään: Satula sellaiselle korkeudelle, ettei jalka mene missään vaiheessa täysin suoraksi. Ylävartaloa ei tiukoissakaan paikoissa vatkata puolelta toiselle, vaan se pidetään paikoillaan, sillä jalat tekevät työn. Näin saadaan aika hyvä lajivaikutelma.

Näillä varusteilla ja tällä tyylillä eräänä kesäpäivänä rupesin nousemaan mäkeä, joka aluksi on loiva ja lopuksi pakahduttavan jyrkkä.

Olin päässyt jyrkemmän osan alkupäähän ja puuskutin jo niin, että lintuparvi pyrähti karkuun. Yhtäkkiä viereltä kuuluu rahinaa ja hyvätuulinen huudahdus: ”Melekosen iso mäki tässä!”

Ohitseni karauttaa noin seitsenkymppinen mies vanhalla vaihteettomalla pyörällä, etukenossa, kyynärpäät levällään. Ja sätkä hampaissa. Tupakansavu jää leijailemaan kylätien ylle, kun mies on kadonnut mäenharjan taakse.

Kysyn vain sosiaali- ja terveysministeriltä sekä Siun sotelta, että kuka kantaa vastuun siitä, että tällaiset ohipyöräilijät, -juoksijat ja -hiihtäjät tappavat tavallisten ihmisten liikunnan halun.

Kysyn sitäkin, että eikö mikään asetus kiellä ikäihmistä lisäämästä kymmenien kilojen vastusta kuntosalilaitteelle, joka olisi jäljiltäsi juuri oikeissa asetuksissa.

Kyllä pitäisi yhteiskunnan puuttua kansanterveyteen oleellisesti vaikuttaviin tekijöihin!

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa