Maanantai, 19.11.2018 
Elisabet, Liisa
Kolumni

Nämä kaksi ”haastajaa” eivät tuo vaaleihin mitään arvokasta

  • Pasi Koivumaa

Lukeuduin tähän saakka niihin, joiden mielestä presidentinvaaleille ja myös presidentti-instituutiolle on hyväksi se, että ehdokkaita on lukuisia ja heidän joukossaan ovat myös oman valitsijayhdistyksensä ehdokas Paavo Väyrynen sekä perussuomalaisten Laura Huhtasaari, jotka eivät pelkäisi haastaa vaalien ylivoimaista suosikkia, presidentti Sauli Niinistöä.

Istuvan presidentin haastamisen ja siten tämän ajatusten läpivalaisun lisäksi koin Väyrysen ja Huhtasaaren ehdokkuuksien tarjoavan myös runsaasti viihdearvoa muutoin varsin puuduttaviin ja yksituumaisiin vaalikeskusteluihin. Kun nämä ehdokkaat toteavat - ja Huhtasaaren tapauksessa myös huutavat - täysin yllättäviä ja ällistyttäviä syytöksiään ja mielipiteitään pääosin presidentin toimivaltaan kuulumattomista asioista, olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka Niinistöllä ja myös muilla lopuilla ehdokkailla pitää maltti.

Provosoituisiko Niinistö, kun kerrankin oikein provosoitaisiin?

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pyörrän nyt kantani. Viimeistään nyt nähdyt Ylen yksittäisten ehdokkaiden televisioidut vaalitentit - Väyrysen tentti maanantaina ja Huhtasaaren tiistaina - todistavat, että tässä asetelmassa ei ole mitään arvokasta vaan yksinomaan irvokasta.

Väyrynen edustaa näissäkin vaaleissa pelkästään itseään. Huhtasaari puolestaan on ehdokkaana puolueensa uskollisena soturina, kun perussuomalaisten piti lopulta itseisarvoisesti saada oma ehdokas näihin vaaleihin. Niin Väyrynen omana itsenään kuin perussuomalaiset puolueena olivat vielä viime keväänä Niinistön uudelleenvalinnan takana, mikä vie uskottavuutta kummankin ehdokkaan pyrkimyksestä haastaa aidosti Niinistöä.

Näiden kummankaan ”haastajan” pontimena ehdokkuudelleen ei voi olla presidentin reikäleipä, siis ulkopolitiikan suuret linjat, kun he ovat yli viisi vuotta Niinistön kuusivuotisesta virkakaudesta vannoneet tämän nimiin, vaan kummallakin syyt ovat yksinomaan henkilö- ja puoluetaktisia.

Väyryselle ehdokkuus on pelkkä egotrippi, kun hän 71-vuotiaanakaan ei vain halua antaa todellisuudelle periksi. Väyrynen on surkuhupaisan roolinsa vanki ja jankuttaa paljolti EU-asioista, joihin kajoamisesta vastoin presidentin toimivaltaa samalla hän Niinistöä syyttää.

Huhtasaari taas on ehdokkaana kirkastamassa halla-aholaisten kaappaaman PS-puolueen profiilia, etenkin suhteessa puolueesta erkaantuneisiin sinisiin, joilla ei ollut käytännössä mahdollisuuttakaan asettaa vaaleihin omaa ehdokastaan.

Väyrynen ja Huhtasaari vievät nyt vaalikeskustelua etäälle olennaisesta. Toinen kaivelee iänikuisia asioita ja tekee niistä aivan uskomattomia tulkintojaan, ja toinen möyhäilee ihan omiaan asioista, jotka presidentille eivät kuulu, sillä ulkopoliittisella kokemuksella, jonka Donald Trumpin rukousaamiaiselle osallistumisesta voi saada.