Torstai, 17.10.2019 
Saana, Saini
Kolumni

Ilman naisia koko maakuntamme vajoaa suohon

  • Kristiina Viitanen

Pohjois-Karjala kaatuu ilman koulutettuja naisia. Olemme menossa suohon, koska kehittämisen kärkikohteemme ovat miesvaltaisilla aloilla eli teollisuudessa.

Tämä on paljon sanottu. Siksi en sitä ihan itse olisi uskaltanutkaan ääneen lausua. Mutta kun sanojana on Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen, on helppo nyökytellä. Näinhän se on.

Maakuntaliiton vuotuinen uudenvuodenjuhla pidettiin tänä vuonna Juuassa, jonka kunnanjohtaja on pienen kunnan keulamieheksi harvinaisen tunnettu koko Suomessa. Nimi Hirvonen ei ehkä vielä kelloja heläytä, mutta sana mopokunnanjohtaja jo saa hoksottimet hereille.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Hirvosen juhlapuhe oli sen verran kantava, että sen sisältöä kannattaa miettiä laajemminkin.

Naiset. Monen miehen lempiaihe, mutta harvoin kuitenkaan samalla äänenpainolla lausuttuna kuin Hirvosen puheessa. Hän muistuttaa, kuinka naiset ovat huomattavan paljon koulutetumpia kuin miehet ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Jos ei tälle väelle ole maakunnassa riittävän mielekkäitä töitä tarjolla, niin huonosti käy.

Erityisesti 24–35-vuotiaat naiset pakenevat pääkaupunkiseudulle työn perässä. Juuri ne koulutetut naiset, joiden käsissä myös oma maakunta voisi kehittyä.

Joensuussa työskenteli puolisen vuotta korkeasti koulutettu elinvoimajohtaja, joka lähtikin takaisin perheensä luo Helsinkiin. Joensuussa oli vain yksi vika: täällä ei ollut hänen akateemiselle vaimolleen riittävän merkityksellistä työtä tarjolla. Markus Hirvosen vaimo valmistuu pian yliopistosta, ja kaikki työtarjoukset ovat tulleet Etelä-Suomesta jo nyt – ennen valmistumista.

Kuten Hirvonenkin sanoo, kaikki suuret linjat ovat kautta historian muodostuneet naisten valintojen ja vaikutusten kautta. Ensin lähtevät akateemiset naiset, ja kohta perässä laahustavat myös miehet.

Kun ongelma on tiedossa, mitä sille voisi tehdä? Mitä ovat ne alat, jotka akateemisia naisia Pohjois-Karjalassa työllistäisivät? On vanhanaikaista ajatella, että naiset päätyvät hoiva-alalle ja tunneälytehtäviin ja miehet tekniselle alalla kovien tieteiden äärelle. Jo omassa nuoruudessani lukiokaverini päätyivät diplomi-insinööreiksi, ja tyttärenikin opiskelee kemiaa yliopistossa. Humanistina olen jopa poikkeava tässä sakissa.

Voisiko ongelma olla myös asenteissa? Onko maakunnassamme kenties enemmän vahvoihin naisiin kohdistuvaa kampitusta ja kyynärpäätaktiikkaa kuin Etelä-Suomessa? Eivätkö naiset halua hakeutua vaativiin tehtäviin? Tähän en haluaisi uskoa, vaikka tänään lehdessämme haastateltavat naisjohtajat vähän viitteitä aiheesta antavatkin.

Syksyllä maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi nousi #metoo-kampanja. Voitaisiinko nyt herätellä uusi #mullekans-kampanja? Että naisetkin saisivat. Työpaikkoja omasta maakunnasta. Uusia urapolkuja.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa