Maanantai, 14.10.2019 
Elsa, Else, Elsi
Kolumni

Demokratialle appelsiinimehua ja ibuprofeiinia

  • Pietu Heiskanen

Maailmanpolitiikan kiemurat ovat vieneet minut mennessään. On kohahduttavaa seurata, millaisten haasteiden kanssa tämä sininen kiviplaneetta ja ihmiset sen pinnalla painivat. Vuosi 2018 tuo keskusteluun jotain uutta myös Suomen näkökulmasta.

Ilmastonmuutos on ilman muuta ihmiskunnan suurin haaste. Etenkin täällä pohjolassa, Euroopan perukoilla meidän pitäisi olla edelläkävijöitä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan Pohjois-Euroopan talvien odotetaan lämpenevän 2–7 asteella tultaessa 2060-luvulle. Ilmastonmuutos kohtelee alueita eri tavalla ja myös Suomi on kärsijän roolissa. Muuta ratkaisua ei ole kuin löytää eri maiden välisiä yhteisiä ratkaisuja.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Politiikan tekeminenkin on suuressa murroksessa. Sanavalinnat kovenevat, ja valehtelu on arkipäiväistä. Donald Trumpin ilmiselvät valheet julkisuudessa ja sosiaalisen median ylitsepursuavan disinformaation määrä eivät vähennä epävakauden tunnetta.

Ainahan vallassa oleva hallinto ja sen oppositio ovat kiillottaneet omaa julkisuuskuvaansa niin Suomessa kuin muualla maailmassa, mutta olemmeko ylittämässä uutta rajaa?

Myös kotimaisen politiikan kiemurat tuovat oman mausteensa. Valitsemme ulkopoliittisen johtajan, tasavallan presidentin, seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Nykyisen presidentin kannatus kyseenalaistaa omaa demokratiakäsitystäni, mutta perinteisesti istuva presidentti nauttii kansan vahvaa luottamusta.

Osa kokee Niinistön selvältä näyttävän jatkon ylläpitävän vakautta, toisten mielestä kritiikitön keskustelu osoittaa demokratian kärsivän krapulasta.

Demokratia tarvitsee nyt appelsiinimehua ja ibuprofeiinia.

Presidentinvaaleissa on puhuttu isosta epävakauden aiheuttajasta, eriarvoisuudesta. Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari havainnollisti tilannetta kaistavertauksella.

Tiellä on kaksi kaistaa, joista ensimmäinen on hyvätuloisten ja toinen pienituloisten kaista. Hyvätuloisten kaista on vetänyt viime vuodet poikkeuksellisen hyvin, pienituloisten kaista liikkuu eteenpäin, mutta aikaisempaa hitaammin.

Suhteellisesti hyvätuloisten asema siis vahvistuu ja objektiivisesti pienituloisten asema ei muutu. Hajonta kasvaa koko ajan.

Eriarvoisuus on uhka kansan yhtenäisyydelle. Kansa ei pärjää, jos osa jää yhteisestä vauhdista. Siitä syystä pienituloisten kaistalle pitää saada vauhtia.

Eriarvoisuus ruokkii tällä hetkellä Suomen sisäistä epävakautta.

Toisaalta voidaan perustellusti kysyä, elääkö maailma koskaan vakaata aikakautta. Se on totta, että nyt Euroopassa on sodittu vähemmän kuin koskaan aikaisemmin ja maailman elintason nousu on nostanut monia ihmisiä köyhyydestä.

Tämä on hyvä muistaa.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kirjoittaja on joensuulainen vaikuttaja, suorittaa varusmiespalvelusta Karjalan Lennostossa.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa