Maanantai, 1.6.2020 
Teemu, Nikodemus
Kolumni

Sosiaalinen media on nimensä mukainen ihmisten yhdistäjä

  • Helena Tahvanainen

Lapsenlapsen toinen kenkä oli pudonnut rattaista Helsingissä sunnuntaina. Maanantaiaamuna vanhemmat huomasivat menetyksen.

Kun äiti avasi asuinalueen Facebook-sivut peräänkuuluttaakseen kadonnutta Kuomaa, siellähän se jo olikin: kuva löytyneestä kengästä ja tarkka sijainti, mistä sen voi noutaa.

Enossa joku oli ajellut pakettiauton takaluukku avoinna, ja autosta oli pudonnut arvokas työkalusetti. Kun hän kirjoitti vahingosta alueen Facebookissa, heti kohta joku vastasi: mies oli löytänyt tien varresta just sellaisen. Kalut voisi hakea milloin vain soveltuisi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pikkutyttö oli unohtanut lempikäsilaukkunsa Ystävyydenpuistoon Joensuussa, ja seuraavana aamuna nousi kova poru. Äiti julkisti huolensa Facebookissa. Hetki vain, ja tuli helpottava tieto. Laukku oli löytynyt puistosta ja viety kirjaston neuvontaan. Sieltä saisi hakea!

Tänään huomasin Facebookissa kuvan polkupyörästä, jota ilmeisesti oli ”lainattu”. Toivottavasti pyörän kadottanut huomaa kuvan pikaisesti ja käy pyöränsä kotiin.

Some-maailmaa moititaan yhteisöllisyyden tuhoojaksi.

”Kaikki vain tuijottavat puhelintaan, eikä kukaan enää huomaa, mitä ympärillä tapahtuu.”

”Enää ei jutella vaan vain mesetetään.”

”Ravintolaan tullaan yhdessä, mutta pöydässä jokainen puuhastelee oman puhelimensa kanssa eikä kukaan juttele keskenään.”

”Ihmiset eivät enää jouda käymään naapurissa, kun Facebookia päivittäessä menee kaikki aika.”

Toki noinkin, mutta sosiaalinen media pitää sisällään nimensä mukaisesti paljon sosiaalisuutta. Se on kanava jakaa tietoa ja pitää yhteyttä myös lähiyhteisössä.

Vanhoina hyvinä aikoina lapsen kenkä nostettiin tikun nokkaan tien varteen, mutta siihen se jäikin. Nyt kengän kadottanut saa nopeasti tietää, missä on tikku ja missä on nokka, ja pystyy hakemaan kadottamansa.

Eivät ihmiset ole nykyäänkään lähtökohtaisesti itsekkäitä ja kiinnostuneita vain omista asioistaan. Kun on kanava, missä kertoa pienistä suurista asioista, sitä myös innokkaasti käytetään. Ja tieto kiertää, sillä sitä voi jakaa aina uusissa ja uusissa ryhmissä.

Maanantaina autistiselle pikkupojalle, jonka rakkain tiikerikuvioinen fleece-paita oli mennyt pieneksi ja pilalle, löytyi nopeasti isompi tilalle. Äidin jättämää etsintäilmoitusta jaettiin 760 kertaa.

Some on monelle yksinäiselle pakopaikka mutta myös kanava todellisiin tuttavuuksiin. Uudelle paikkakunnalle muuttaneen on vaikea löytää tuttavuuksia - ja vaikka asuisi kerrostalossa, ketään tuskin näkee. Facebook-ryhmistä löytyy samassa jamassa olevia, ja kun vähän aikaa on turistu netin turvassa, kasvokkainkin on jo mukava tavata.

Kenellepä tällainen tutustuminen soveltuisikaan paremmin kuin meille suomalaisille, joille pelkkä hyvän päivän sanominen, saati rupattelemaan heittäytyminen vieraan kanssa tahtoo olla ylitsepääsemätön rohkeuden ponnistus!

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa