Tiistai, 21.5.2019 
Konsta, Kosti, Konstantin
Kolumni

Missä luuraa Ruotsin puolustuksen turva?

  • Kari Kontkanen
Ruotsalaisille monestakin syystä naapurikateilla suomalaisilla on jo pitkään ollut selkeä käsitys läntisen naapurimme maanpuolustuskyvystä.

Takavuosina naureskeltiin pullamössövarusmiesten hiusverkoille ja muistutettiin siitä, että eiväthän nämä b-rapun pojat ole tarvinneet sotia vuosisatoihin.

Suomi sen sijaan joutui raskaasti taistelemaan itsenäisyytensä puolesta, mutta sai kuitenkin pidettyä ylivoimaisen vihollisen kurissa talvi- ja jatkosodan sankarillisilla torjuntataisteluillaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Saattoivatpa ilkeimmät muistuttaa myös maiden geopoliittisista asemista. Mikäs Suomen selän takana on lymyillessä!

Hyväntahtoista, suomalaisten omanarvontuntoa kohentamaan tarkoitettua piikittelyähän tuo ruotsalaisille nokittelu suurimmaksi osaksi on ollut.

Mutta kuinka ollakaan, tässähän alkaa joutua tunnustamaan vähintäänkin toisen puolen olevan totta  -  eikä siinä tarvita suomalaisia. Ruotsalaiset tekevät sen ihan itse!

Ruotsissa viime kuukausina käydyn keskustelun ykkösaiheita on ollut puhe puolustuskyvystä. Tulpan aukaisi Ruotsin puolustusvoimain komentaja Sverker Göransson, joka arvioi maan kestävän hyökkäyskohteena korkeintaan viikon.

Göranssonia säesti puolustusministeri Karin Enström, joka ilmoitti tyytyväisyytensä komentajan analyysiin.

Jos eivät ruotsalainen sotilaallinen ja poliittinen johto tunnusta kykyä kummoiseksi, niin eipä taida paljon löytyä halujakaan.

Sen osoittivat pääsiäisenä ruotsalaisia sotilaskohteita kohti lentäneet venäläiskoneet, jotka maassa pysyneiden ruotsalaishävittäjien puolesta saivat rauhassa tehdä hyökkäysharjoituksiaan. Nato sen sijaan lennätti koneensa paikalle Liettuasta.

Tässä tapauksessa puolustusministeri Enströmin arvio naapureiden (siis myös suomalaisten) ruotsalaisia vastaavasta puolustuskyvystä tai -kyvyttömyydestä sai nenilleen. Suomen Hornetit pidetään lähtövalmiudessa. Suomea selkeästi suuremmalla puolustusbudjetilla varustettu Ruotsi sen sijaan säästää pyhätyöstä.

Eipä siis ihme, että ruotsalaisten usko maansa puolustuskykyyn on lähes nollilla. Vappuaattona julkistetun kyselyn mukaan nykyistä puolustusta pitää riittävänä vain kuusi prosenttia ruotsalaisista.

Näyttää pahasti siltä, että Ruotsin poliittinen johto tukeutuu puolustuksessa mieluummin muihin kuin luottaa omaan toimintaan. Puolustusministeri Enström on sanonut, että Lissabonin sopimus takaa EU-maiden kansallisen turvallisuuden.

Dagens Nyheter ehti jo pääkirjoituksessaan ihmetellä Enströmin lausuntoa: miltä muilta jäsenmailta pyydetty aseellinen tuki Ruotsille kuulostaisikaan niiden korvissa.

Olisiko sittenkin niin, että Naton tanskalaiskoneiden pyrähdyksessä tunnistamaan venäläishävittäjät Ruotsin puolesta voisi olla häivähdys tulevaa. Puolustuskykyään epäilevässä Ruotsissa löytyy nyt ainakin oivallista polttoainetta Nato-keskustelulle.