Maanantai, 8.3.2021 
Vilppu
Kolumni

Miten kävisi bangladeshilaisille?

  • Helena Tahvanainen
Olemme umpikujassa.

Kun tekstiilitehdas romahti Bangladeshissa, moni mietti, pitäisikö boikotoida bangladeshilaisia vaatteita, ehkä jopa lopettaa halpisvaatteiden ostaminen kokonaan.

Tätä ei tapahtunut vain ruohonjuuritasolla, vaan myös EU varoitti harkitsevansa ”kauppasuhteisiin liittyviä toimia” hoputtaakseen Bangladeshia parantamaan tehtaiden turvallisuutta ja työoloja.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Myös Kansainvälinen työjärjestö ILO vaati vaarallisten tehtaiden sulkemista.

Olisihan se aivan oikein!

Jos eurooppalaiset, amerikkalaiset ja muut maailman semi-rikkaat - oikeat rikkaat eivät noita vaatteita vilkaisekaan - lopettaisivat tehdasloukoissa nälkäpalkalla tehtyjen vaatteiden ostamisen, ihmisten ei tarvitsisi tehdä työtä ala-arvoisissa ja hengenvaarallisissa oloissa.

Niinhän se olisi. Paitsi.

Jos vaatevienti tyrehtyisi, ompelijat eivät suinkaan saisi parempia työoloja vaan heiltä loppuisivat työt kokonaan. Siinä loppuisi monen lapsen leipä, kun äidiltä loppuisi työ.

Mutta entäpä jos alkaisimmekin maksaa ostamistamme vaatteista säällisen hinnan?

Sehän on selvää, että jotain on pielessä, kun muutamalla eurolla saa maapallon toiselta puolelta rahdattuja vaatteita - vaikka mitenkin huonosti ja huonosta kankaasta tehtyjä. Jokainen ymmärtää sen.

Paranisivatko bangladeshilaisten tai laosilaisten tai thaimaalaisten työolot, jos haluaisimme maksaa tai edes suostuisimme maksamaan t-paidasta kympin nykyisen vitosen sijasta?

Epäilen, suorastaan en usko tippaakaan. Miksi tehtaan omistaja parantaisi joidenkin rutiköyhien naisten työoloja, kun he pakon edestä joutuvat tulemaan töihin huonollakin palkalla huonoihinkin oloihin?

Kyllä rikkaan taskuissa aina sen verran tilaa on, että kuin taivaalta tipahtavat rahat sinne mahtuisivat.

Lisäksi on ihan terveellistä muistaa, että kaikki halpamaista tuotavat vaatteet eivät suinkaan ole rättitasoa, vaan suomalaisfirmoista Bangladeshista eniten vaatteita ostavat Stockmann ja S-ryhmä. Kumpikin on vakuuttanut, että heidän yhteistyökumppaninsa ”ovat valvonnassa”, kuten S-ryhmän edustaja muotoili (Karjalainen, 7.5.). Stockmann kertoi ”pyrkivänsä valitsemaan” kumppaneita, joiden työolot ovat kunnossa.

Jotta työolot paranevat, tarvitaan syvällisiä ja laajoja yhteiskunnallisia muutoksia. Mutta ikävä kyllä, kun niitä tapahtuu, riistoteollisuus kiertää maapalloa. Kun Kaukoitä on koluttu, on Afrikan vuoro. Kiina petaa jo sinne.

Mutta miksi älyttömän halvoille vaatteille on sellainen tarve kuin niille nykyään on?

Jos nykyihmiselle riittäisi sen verran vaatteita kuin hän tarvitsee, meillä olisi varaa ostaa kunnollisesta kankaasta kunnolla ommeltuja ja kestäviä vaatteita. Niin selättäisimme myös jäteongelmat.

Työtä olisi kotimaan ompelijoille, mutta miten kävisi bangladeshilaisille?

Tilaa Digi-Karjalainen viideksi viikoksi 7,90