Tiistai, 24.11.2020 
Lempi
Kolumni

Pantaisikos myyntiin muuan saari!

  • Pekka Puustinen
Kansainvälisen politiikan saavutusten arvostelu herättää yleensä laajaa paheksuntaa.

Ei pidä mennä yksittäisen kansalaisen arvioimaan sellaista, mitä monien maiden suuret johtajat ovat yksissä tuumin saaneet aikaan.

Jos vaikka lie ratkaisuista kohta satakin vuotta kulunut, niin kunnioittaa niitä pitää.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Siitä huolimatta herjaan niin sanotusti verta nenästä ja kysyn, eikö olisi jo aika käydä kunnon keskustelu Ahvenanmaan erityisasemasta ja erityisesti rahan lapioimisesta saarimaakuntaan.

Itsehallinnon Ahvenanmaa sai Kansainliiton päätöksellä 1920-luvun alussa.

Samalla päätettiin tehdä siitä demilitarisoitu vyöhyke ja pitää maakunta osana Suomea, vaikka Ruotsillakin oli siihen kytyä.

Itsehallintolain mukaisesti verot ja veroluonteiset maksut kerää valtakunta, siis Suomen valtio.

Koko maassa kerätyistä valtion tuloista, pois lukien valtion uudet velat, tuloutetaan Ahvenanmaalle vuosittain 0,45 prosenttia.

Valtion tämän vuoden talousarviossa summa on noin 212 miljoonaa euroa.

Ahvenanmaan osuus koko Suomen asukasluvusta on noin 0,005 prosenttia.

Lisäksi valtio maksaa Ahvenanmaalle tänä vuonna 25 miljoonaa euroa verohyvitystä.

Sen voinee hyvällä tahdolla rinnastaa kuntien valtionosuuteen.

Sen sijaan arpajaisveron 13 miljoonan euron palautusta ei voi rinnastaa mihinkään. Se on valtion vuotuinen huomenlahja maakunnalle.

Pääluvulleen lähes täsmälleen samankokoisen Imatran tämän vuoden verotulot ja valtionosuudet ovat yhteensä noin 160 miljoonaa euroa.

Ahvenanmaalla on maakuntaitsehallintonsa, valtionhallinnon kustannuksista vastaa muu Suomi.

Ahvenanmaalla ei ole puolustusmenoja.

Runsaan 28 000 asukkaan maakunnassa on 16 kuntaa. Ei ole esitetty vaatimuksia siellä tehtävistä kuntaliitoksista.

Ahvenanmaa saa osuutensa esimerkiksi kansallisen maaseutuohjelman rahoituksesta, johon kanavoituu myös EU-rahaa, vaikka se on eräällä tapaa EU:n ulkopuolinen verosaareke.

Saarimaakunnan teollisuus tuottaa lähinnä perunalastuja. Se riittää, kun muuten pärjätään hyvin manner-Suomen rahoilla ja, vähän kärjistäen, omenatarhaa hoitamalla.

On vaikea mieltää oikeudenmukaiseksi sitä, ettei valtiolla riitä edes ykkösmiljoonia Suomen homekoulujen ja -hoitolaitosten korjaukseen samaan aikaan, kun Ahvenanmaan erityisasemaa ei kukaan uskalla kyseenalaistaa.

Lähempänä oikeutta ja kohtuutta olisi se, että itsehallintomaakunnan tulonsiirtoja leikataan asteittain lähemmäksi muun Suomen keskitasoa.

Joskus kun pitäisi vaalia myös kansalaisten tasa-arvoisuutta.

Tietysti on mahdollista testata, olisiko käenpojalla ostajia, esimerkiksi Ruotsi.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi