Lauantai, 23.2.2019 
Aslak
Kolumni

Näpit irti rakkaista vanhoista nimistä!

  • Sirpa Suomalainen
Ensin tunnustus: Kirjoitin tämän kolumnin tuohtuneena ja jo viime marraskuussa, mutta itsesensuurina en tarjonnut sitä julkaistavaksi.

Nyt kuitenkin uusi tuohtumus, jonka paljastan tuonnempana, pakotti palaamaan vanhaan tekeleeseen.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Viime aikoina on ollut muutamia tilaisuuksia kuunnella epävirallisesti kesälahtelaisten tuntoja, ja yllättäen sama asia vähän eri kanteilta toistuu erilaisissa yhteyksissä.

Ihmisten mieltä kalvaa se, että Kesälahti-nimi on hävinnyt tai häviämässä eri paikoista.

”Oikein suututtaa, kun tulee kuntarajan yli ja siinä lukee Kitee eikä Kesälahti niin kuin ennen” eräs asukas valitti. Kommenteissa Kesälahti-nimen katoaminen ”raivostuttaa”, ”suututtaa”, ”inhottaa”, ”ihmetyttää” ja ”tuntuu pahalta”.

Ihmiset eivät kommentoi näin vastustaakseen Kiteetä vaan puolustaakseen oikeuttaan omaan kotiseutuunsa, juuriinsa ja identiteettiinsä.

Minä suren. Miksi ihmeessä yksi kauneimmista nimistä pitää hävittää vain siksi, että on tehty hallinnollisia järjestelyjä?

Lakkautetun kunnan nimen häivyttäminen tienvarsilta ja kartoilta aiheuttaa myös sekaannusta, sillä koko vanhaan kuntaan liittyvät asiat ovat edelleen olemassa, vaikka nimi on säilynyt vain kuntakeskuksessa.

Tätä samaa tuskaa ihan varmaan podetaan kaikissa lakkautetuissa kunnissa.

Ehdotankin, että kautta Suomen palautetaan aluksi vanhoille kuntarajoille entisen kunnan nimi, joka voisi olla pienempänä uuden kunnan nimen alla.

Parikkalan alapuolella voisi lukea Uukuniemi, Savonlinnan alapuolella Punkaharju tai Kerimäki, Joensuun kyltin alla Tuupovaara, Kiihtelysvaara, Eno tai Pyhäselkä.

Nimiä muuttamalla väärennetään historiaakin: Eräs valtakunnan media väitti, että Juhana Kainulainen lauloi Elias Lönnrotille Kiteen Hummovaarassa, vaikka kyse oli Kesälahden Hummovaarasta.

Lönnrotista puheen ollen Kotimaisten kielten keskuksen nimistöasiantuntijalla Sirkka Paikkalalla on tapana muistuttaa, ettei kuntaliitos muuta Lönnrotin syntymäpaikkaa Sammatista Lohjaksi.

Nimeen itsessään sisältyy valtavasti informaatiota, ja nimikyltit pitää säilyttää - tai palauttaa - juuri sen vuoksi. Jos joku laki, asetus tai määräys estää sen, ne pitää nopeasti muuttaa vastaamaan tämän päivän tarpeita.

Paikkalalla on tähänkin asiaan näppärä maaseutukuntia koskeva parannusehdotus: ryhdytään nimittämään entisiä itsenäisiä kuntia pitäjiksi ja palautetaan ne kartoille vaikkapa katkoviivoilla.

Ja sitten se tämänkertaisen tuohtumuksen syy: Karjalaisen omassa nettisähkeessä puhuttiin Kiteen Totkunniemen maisema-alueesta, vaikka Totkunniemi ihan varmasti on Kesälahdella.