Tiistai, 18.9.2018 
Tytti, Tyyne, Tyyni
Kolumni

Vastuullisuutta sekä maatalouteen että sen soimaamiseen

  • Helena Tahvanainen

WWF eli Maailman luontosäätiö julkisti viime viikolla Lihaoppaan. Sille ovat esimerkkeinä muutama vuosi sitten julkaistut Kalaopas ja Ruokaopas.

On kiistatonta, että Suomessa syödään terveyden kannalta liikaa lihaa - tosin merkittävästi vähemmän kuin monessa muussa rikkaassa länsimaassa. Lihankulutus on lisääntynyt vauhdilla, ja huolimatta kasvisruokavaihtoehtojen suosion kasvamisesta mitään merkittävää lihan syönnin hiipumista ei näytä olevan luvassa.

Erityisesti punaisen lihan syömisestä ovat huolissaan luonnonsuojelijoiden lisäksi kansanterveydestä huolta kantavat. Kiistatonta on, että pihvipöytien ääressä on syytä noudattaa kohtuutta ja kasvisruokia on hyvä suosia entistä enemmän.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tästä kaikesta huolimatta Lihaoppaan sanoma - ja erityisesti uutisointi siitä - on käynyt hermon päälle.

Helsingin Sanomat uutisoi, että 60 prosenttia suomalaisten Itämeri-jalanjäljestä on peräisin elintarvikkeista, ja tästä 86 prosenttia on Suomesta ja loput muista Itämeren valuma-alueen maista (HS, 3.2.). Ruokaa syövät suomalaiset, suomalainen elintarviketeollisuus ja suomalainen maatalous ovat siten kai suurimmassa vastuussa Itämeren saastumisesta.

Kun tämä Syken ja Luken tutkimus sekä WWF:n Lihaopas yhdistetään, syntyy käsitys, että jos suomalaiset lakkaisivat syömästä, valmistamasta elintarvikkeita ja tuottamasta maitoa ja lihaa, Itämeri muuttuisi puhtaaksi kuin pulmunen lumella. Syötävien kasvisten viljeleminen ei saastuttaisi.

Hesarin yleisönosastolla kotieläintieteen, ympäristönsuojelun ja maatalouden ympäristöteknologian professorit kysyivätkin (5.2.), miten tutkijat ja luonnonsuojelijat kuvittelevat Itämeren pelastuvan, jos maatalous loppuisi vaikka kokonaan Kiuruvedeltä.

Yhtä vähäinen vaikutus olisi silläkin, jos kaikkiin pohjoiskarjalaisiin navettoihin pantaisiin säppi ovelle.

Jotenkin tästä kaikesta tulee mieleen taannoinen mummonmökkien jätevesikeissi!

WWF:n Lihaoppaassa on järkeäkin, jos sen malttaa lukea. Se osoittaa selvästi, että suomalainen liha on ekologinen valinta verrattuna esimerkiksi brasilialaiseen pihviin tai thaimaalaiseen kanaan.

Se siinä kuitenkin jää mainitsematta, että suomalaista nautaa, sikaa tai kanaa ei kasvateta aavikoittamalla tai hakkaamalla sademetsiä. Niitä kasvatetaan suurelta osin siellä, missä ei kasva mikään muu kuin nurmi. Niitä kasvatetaan lisäksi niin, että nurmipeite on ympärivuotinen, joka on ympäristön kannalta ravinnevalumia ehkäistessään erittäin merkittävä asia.

Jos Suomessa ei tuotettaisi lihaa ja maitoa, niitä ei takuulla tuotaisi luomu- ja muuten ekologisesti vastuullisilta tiloilta ympäri maailmaa.

Suomi söisi mahdollisimman halvalla - siis epäekologisesti - tuotettuja bulkkieriä.

Älyllisesti epärehellistä on myös, ettei esimerkiksi Lihaoppaassa panna mitään painoa sille, ettei kotimaista lihaa kasvateta antibioottien voimalla.