Perjantai, 16.11.2018 
Aarne, Aarno
Pääkirjoitus

SRVA-kiistaa ei saa päästää pitkään pattitilanteeseen

  • Karjalainen
Suurpetokeskustelu ja varsinkin väittely susitilanteesta otti uuden askelen, jopa loikan, kun Lieksan riistanhoitoyhdistys sanoi irti sopimuksen suurriistan virka-avusta (Karjalainen, 14.2.).

SRVA-sopimuksen avulla riistanhoitoyhdistykset ovat pitäneet yllä vapaaehtoisjärjestelmää, joka toimii poliisin apuna vahingoittuneiden petojen ja muiden eläinten jäljestämisessä ja suurpetojen karkottamisessa ihmisasumusten lähettyviltä.

Poliisille apu on ollut korvaamatonta. Yhteiskunnallisesti se on tärkeää tukiessaan poliisin mahdollisuutta keskittyä perustehtäväänsä. Vähäinen ei ole ollut myöskään metsästäjien korvauksetta tarjoama apu vioittuneiden eläinten kärsimysten vähentämiseksi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Lieksan riistanhoitoyhdistyksen esille ottama ase on järeä. Siitä voi tulla vertauskuvallisesti myös sarjatuliase, jos ennakkotiedot monen muun pohjoiskarjalaisen ja kainuulaisen riistanhoitoyhdistyksen irrottautumisesta SRVA:sta toteutuvat.

Tulehtuneen tilanteen taustalla ovat moninaiset asiat, joiden keskiössä on susikannan voimakas kasvu Pohjois-Karjalassa ja siihen liittyvät näkemyserot, mikä sekoittaa myös henkilökemioita. Metsästäjät ovat tuskastuneet tilanteeseen, jossa esimerkiksi koirakokeiden järjestäminen kärsii pahasti petotilanteesta.

Lieksan esimerkille on tulossa seuraajia. Pitkään pattitilanteeseen ei ole varaa. Tässä vaiheessa peli pitäisi pystyä puhaltamaan poikki. Riistakeskuksen, Luonnonvarakeskuksen, poliisin ja metsästäjien on istuuduttava alas ja löydettävä yhteisymmärrys susipolitiikasta.

Helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä.

Yhteisymmärryksessä luotuja pelisääntöjä susialueilla asuvat kuitenkin odottavat.