Sunnuntai, 20.8.2017 
Sami, Samuli, Samu
Pääkirjoitus

Hollannin vaalitulos luo toivoa Euroopalle

  • Karjalainen
Hollannin vaalit eivät menneet käsikirjoituksen mukaan. Niistä odotettiin tulevan portti eurooppalaisen oikeistopopulismin, rasismimyönteisyyden ja EU-vastaisuuden voittokulkuun, mutta toisin kävi.

Pääministeri Mark Rutten liberaalit hävisivät vaaleissa, mutta eivät niin paljon, etteivätkö olisi voittajia - vähintäänkin torjuntavoittajia. Vapauspuolue sai lisää paikkoja, muttei niin paljoa, etteikö Geert Wilders olisi häviäjä. Suurin voittaja oli vihervasemmistolainen GroenLinks.

Vaalitulosta luetaan tarkasti kautta Euroopan, joskaan kovin suoraviivaisia tulkintoja siitä ei kannata tehdä. Vaikka Hollanti ei aloittanut oikeistoradikalismin vaalivoittoaaltoa, ei ole sanottu, että se olisi padonnut sen.

Vielä alkuviikosta huolestuneimpia olivat kuitenkin maltillisen politiikan kannattajat, nyt heidän vastustajansa.

Hollantilaiset näyttävät kokeneen Wildersin politiikan niin isoksi uhkaksi, että sitä piti lähteä joukolla vastustamaan. Myös Turkki aktivoi äänestysuurnille ja nimenomaan Wildersiä vastaan, eivätkä Donald Trump ja brexit ainakaan avittaneet Wildersiä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kiiruhti muistuttamaan, että Hollannissa nähtiin nyt yhden asian puolueen rajat. Nämä rajat tulivat vastaan juuri sopivasti, kun puolue valmistautuu valitsemaan yhden asian miehen Jussi Halla-ahon ja enemmän yleispoliitikon Sampo Terhon välillä.

Toinen Hollannin vaalien juonne, vihervasemmiston nousu miellyttänee Soinia vähemmän. Perussuomalaiset ovat ratsastaneet vihervassari-irvailulla, jolta ainakin Hollannin esimerkin perusteella putosi pohja pois.

Myös Vihreässä Liitossa ja vasemmistoliitossa Hollannin tulosta luettaneen huolella. Jossakin pohditaan nyt varmasti, kannattaisiko sittenkin lähteä yhdistymisen tielle. Vihreiden ja vasemmistoliiton perusagendassa on tietysti edelleen rasvanahkaduunarin mentävä railo, mutta käytännön politiikassa ja erityisesti puoluejohdon puheissa eroa tuskin huomaan.

Li Anderssonin vasemmistoliitto on uskomattoman lähellä Ville Niinistön vihreitä. Niinistön jälkeenkään ero tuskin kasvaa, sillä nimenomaan vasemmistoliitto on siirtynyt kohti vihreitä, ei vihreät kohti vasemmistoliittoa.