Lauantai, 16.12.2017 
Auli, Aulikki
Pääkirjoitus

EU liikahti suomalaisten haaveilemaan suuntaan

  • Karjalainen
Kun suomalaiset pohtivat ennen 1990-luvun puoliväliä, kannattaako EU:hun liittyä vai ei, moni ajatteli kauppojen tarjontaa ja matkustamisen helppoutta enemmän turvallisuuspolitiikkaa. Sitä ajattelivat myös poliitikot, vaikkeivät sanoneet sitä ääneen yhtä kerkeästi kuin tavalliset kansalaiset.

Suomi olisi ehkä äänestänyt kuin Norja ja jäänyt EU:n ulkopuolelle, ellei olisi Venäjän rajamaa ja ilman toisen maailmansodan kokemuksia.

Suomalaisten usko EU:n antamaan turvaan oli 90-luvulla sinisilmäistä, sillä oikeastaan vasta maanantaina liikahdettiin puolustusyhteistyön merkittävän tiivistämisen suuntaan. Syitä askeleeseen on monta.

Ensimmäinen on Venäjän muuttunut politiikka, josta karkeimmat esimerkit ovat Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Toinen on se, että rahat ovat olleet vähissä pitkään koko Euroopassa - juuri samaan aikaan, kun puolustautumisen mahdollinen tarve konkretisoitui ensimmäisen kerran kylmän sodan päättymisen jälkeen.

Puolustusyhteistyön merkittävä syventäminen puolestaan mahdollistui, kun suurinta vastarannan kiiskeä, Britanniaa, ei enää tarvita ottaa lukuun.

Puolustusmäärärahojen kasvattamisesta on entistä suurempi yhteisymmärrys paitsi EU-maiden välillä myös sisäpolitiikassa. Tässä on kaksi taustatekijää: Venäjä ja USA.

Venäjä koetaan suorana uhkana monissa maissa, USA välillisenä sitä kautta, että presidentti Donald Trump on ollut edeltäjiään heikommin sitoutunut Euroopan puolustamiseen.

Suomalaisten Nato-vastustus on selvästi lieventynyt sen jälkeen, kun Venäjä valtasi ja liitti itseensä Krimin, aloitti Itä-Ukrainan miehittämisen sekä lisäsi sotilaallista läsnäoloaan ja suoranaista uhitteluaan Itämeren ympäristössä.

Naton kannatus on kuitenkin yhä edelleen huomattavasti pienempää kuin siihen liittymisen vastustaminen.

Sen sijaan Euroopan unionin yhteisen puolustuksen tiivistäminen ei nosta samalla tavalla kuin Nato-jäsenyys suomalaisten huolikerrointa Venäjän provosoimisesta ja suursodan näyttämöksi joutumisesta.

Näistä uusista ratkaisuista huolimatta toivottavasti Suomi ei koskaan joudu testaamaan, kuinka vakavissaan puolustusyhteistyötä tulevaisuuden EU:ssa tehdään.