Tiistai, 25.9.2018 
Kullervo
Pääkirjoitus

Rahat opetukseen, ei velvollisuuden jatkoon

  • Karjalainen
Oppivelvollisuuden jatkaminen kummastakin päästä on kaunis ajatus mutta kallis operaatio. Siitä tulee tiukka pala seuraavan hallituksen ohjelman laatijoille ja myös hallituspuolueille. Omaa vuoroaan odottamassa ovat työlistalla myös sosiaaliturvan ja perhevapaiden uudistukset -#x2013; jättiurakoita kaikki.

Kuntaliiton laskelmien mukaan oppivelvollisuuden laajentaminen alku- ja loppupäästä toisi yhteensä satojen miljoonien eurojen lisäkulut (Karjalainen, 21.4.). Nykyjärjestelmällä siitä tulisi kunnille ja valtiolle liian kallis uudistus. Sitä tuskin pystytään tekemään niin, että lasten ja nuorten yhdenvertainen kohtelu toteutuu joka puolella maata tasa-arvoisesti.

Oppivelvollisuuden laajentamista ovat esittäneet ja vaatineetkin etenkin oppositiopuolueet SDP, vihreät ja vasemmistoliitto. Myös etujärjestöistä, esimerkiksi opettajien OAJ ja SAK, on kuultu samansuuntaisia esityksiä. Näin kysymys on politisoitu, ja niin se etenee, jos etenee.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kuntaliiton mukaan kaksivuotinen esiopetus maksaisi vuodessa 165 miljoonaa euroa. Jos perusopetus aloitettaisiin 6-vuotiaana, se maksaisi lisää 45 miljoonaa. Päälle tulisi ensivaiheessa tarvittavat tilainvestoinnit: noin 300 miljoonaa. Oppivelvollisuusiän jatkaminen kattamaan myös toisen asteen koulutuksen maksaisi reilut 180 miljoonaa euroa vuodessa.

Suuri kysymys kuuluu, mistä otetaan sadat miljoonat, jos oppivelvollisuutta päätetään jatkaa mekaanisesti.

Järkevämpää olisi käyttää rahaa nykyisen koulujärjestelmän kehittämiseen ja parantamiseen. Näin toteaa myös Kuntaliitto laskelmiensa johtopäätöksissä.

Kohteita riittää, ja niitä on vain pantava tärkeysjärjestykseen. Tärkeää on ohjata lisää rahaa ja töitä tekeviä käsiä peruskoulun yläasteelle erityis- ja tukiopetukseen. Loikka peruskoulusta ammattikouluun tai lukioon on se vaihe, jossa liian moni nuori uhkaa syrjäytyä ja syrjäytyykin. Tuossa vaiheessa tehtyjen ja sallittujen virheiden korjaaminen tulee myöhemmin paljon kalliimmaksi ja vaikeammaksi.

Suomeen on luotava niukkuuspalvelujen sijaan koulutuksen ylitarjontaa (Keskisuomalainen, 21.4.). Jokaisen on päästävä ammattikoulutukseen, yliopistoon tai korkeakouluun ilman pääsykokeita tai keskiarvorajoja. Suuri mullistus, mutta ei mahdoton.