Sunnuntai, 23.9.2018 
Minja, Miisa, Mielikki
Pääkirjoitus

Ennemminkin odotettu kuin yllättävä loikka

  • Karjalainen
Tämän viikon poliittinen uutispommi oli ja ei ollut sinisten savonlinnalaisen kansanedustajan Kaj Turusen loikkaaminen kokoomukseen. Varsinainen yllätys ei ollut sekään, että juuri Turunen oli loikkaajien kärkipäässä.

Talousvaliokunnan puheenjohtajana saadussa julkisuudessa Turusen perussuomalainen menneisyys on hämärtynyt, ja hän on onnistunut luomaan profiilin osaavana asiapoliitikkona. Ymmärrettävästi tällaisen onnistumisen ja nousun heittäminen hukkaan kahden eduskuntakauden jälkeen tuntuu niin ikävältä, että tekee mieli katsoa viimeinenkin kortti.

Epäilemättä Turunen tietää, että loikkarilla tuskin on kädessään sen paremmat kortit kuin sinisilläkään, mutta juuri Kaakkois-Suomen vaalipiirissä voi maalata itselleen pientä toivoa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Savonlinnasta kokoomuksella ei ole kansanedustajaa, ja Mikkelinkin puolelta voi odottaa irtonaista äänipottia. Jos spekulaatiot entisen kokoomusministerin Lenita Toivakan luopumisesta toteutuvat, ääniä tulee jaettavaksi -#x2013; ja jos ei näissä vaaleissa, niin ainakin viiden vuoden päästä. Silloin voi toivoa loikkauskohun jo unohtuneen varsinkin, jos maakuntapolitiikassa pystyy luomaan uutta profiilia.

Turusen ilmoitukseen, ettei hän tiedä kansanedustajaehdokkaaksi asettumisestaan, kannattaa luottaa yhtä paljon kuin muuhunkin tiistaiseen selittelyyn.

Sinisiin ryhmittyneet perussuomalaiset eivät varmasti pahimmissa painajaisissaankaan arvanneet, ettei perussuomalaisuuden kevytversio saa minkäänlaista tuulta siipiensä alle. Jälkiviisaasti onkin selvää, että Turusen olisi jo kesällä kannattanut loikata kokoomukseen ja monen muunkin perussuomalaisen johonkin muuhun puolueeseen.

Sinisten syntyessä oman hetkensä julkisuudessa sai rääkkyläläinen Savo-Karjalan vaalipiirin kansanedustaja Kari Kulmala vuotaessaan tahallaan tai vahingossa siirtonsa hiukan etuajassa. Hän kuuluukin sinisten varapuheenjohtajan Tiina Elovaaran ohella niihin kansanedustajiin, joiden uskon lujuutta tarkkaillaan erityisesti.

Sampo Terho ja Jussi Niinistö lienevät joutuneet sitoutumaan niin tiukasti sinisiin, etteivät heidän loikkaamisensa tule kyseeseen. Väärän hevosen veikkaaminen ja käden ulottuvilla olleen hienon tulevaisuuden jääminen taakse harmittanee.