Keskiviikko, 26.9.2018 
Kuisma
Pääkirjoitus

Intiimi yksityisasia, johon politiikalla voi vaikuttaa

  • Karjalainen
Suomalaisperheissä on yhä vähemmän lapsia ja vielä nykyistäkin vähemmän jatkossa, jos tämän päivän parikymppisten haaveet toteutuvat. Yhä useampien nuorten suunnitelmiin lapset eivät kuulu.

Lisäksi yhä useammat eivät saa lapsia yrityksistä huolimatta, ja päälle päätteeksi yhä useammat eivät pääse edes yrittämään.

Ilman maahanmuuttoa Suomen väkiluku olisikin jo kääntynyt laskuun. Väestöliiton vuoden 2018 perhebarometrin perusteella on syytä arvioida, että maahanmuuttajat tulevat vielä olemaan täysin välttämätön väestönlisä Suomessa, jotta pyörät ylipäätään saadaan pyörimään.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Jo edellisessä Väestöliiton barometrissä vuonna 2015 näkyi kasvava epäröinti lasten hankinnassa (HS, 17.5.). Sittemmin trendi on vain voimistunut. Elämässä on niin paljon muuta; osa vain kivaa, osa aivan välttämätöntä.

Koska nuoruuden koetaan jatkuvan ja täytyvän jatkua yhä pidempään, lapset ja vakiintuminen eivät sovi monen kuvioihin. Monella kyse on kuitenkin paljon perustavanlaatuisemmasta: työstä, rahasta ja muusta sujuvasta elämästä.

On jokaisen ihmisen ja pariskunnan omassa harkinnassa, haluaako elämäänsä lapsia vai ei. Politiikalla voidaan kuitenkin vahvistaa olosuhteita, joihin nuoret aikuiset voivat kuvitella sopivan myös lapsiperhearjen.

Viime vuosina tässä ei ole juuri onnistuttu. Perhevapaauudistuksen epäonnistuminen oli yksi negatiivinen merkkipaalu. Seuraavissa hallitusneuvotteluissa perhevapaat on järjestettävä tämän päivän tarpeisiin ja lopetettava tuijottaminen peräpeiliin. Asian kuntoon saattamisella on myös psykologinen puolensa.

Lapset ovat myös kustannuskysymys niin pahalta kuin se kuulostaakin. Suomessa tarvitaan myös lapsilisäremontti siltä osin, ettei lapsilisää saa laskea perheen tuloihin toimentulotukea myönnettäessä.

Lapsiperheköyhyydelle on yksinkertaisesti tehtävä edes jotain, edes vähän.

Korkeasti koulutettujen uranaisten sanotaan haluavan shoppailla, huvitella ja matkustella.

Yhteiskunnan kannalta relevantimpaa olisi kantaa huolta niistä nuorista miehistä, joiden lapsihaaveista ei tähän asti ole kyseltykään: syrjäytymisellä on pitkä varjo sukupolviin, joita ei tulekaan.