Tiistai, 20.11.2018 
Jalmari, Jari
Pääkirjoitus

Kyse on ennen kaikkea turvallisuudesta

  • Karjalainen
Sarjakuristajaksi kutsutun Michael Penttilän vapauttaminen ja hänen sen jälkeen tekemänsä surmateko ovat nostaneet puheenaiheeksi erityisen vaarallisten vankien tuomiot. Uutissuomalaisen tekemän gallupin mukaan suomalaiset pitävät nykyistä vankeuskäytäntöä liian löperönä (Karjalainen, 29.5.).

Peräti 85 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että erityisen vaaralliset vangit pitäisi pitää vankilassa senkin jälkeen, kun heidän tuomionsa päättyy. Tosin tämän mielipiteen syntymistä hiukan avitettiin kertomalla saksalaisesta tuomiokäytännöstä. Saksassa tuomari voi päättää, että vaaralliseksi arvioitu henkilö pysyy vankilassa tuomion päättymisen jälkeenkin.

Toisenlaisella kysymyksenasettelulla olisi saatettu saada hiukan vähemmän raflaava tutkimustulos.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Erityisen vaarallisiksi luokitellut vangit ovat pieni poikkeus vankien joukossa, ja tämän pienen ryhmän elämän järjestämiseen poikkeuksellisella tavalla pitää yhteiskunnalla olla valmius. Tosiasia silloin on, ettei kyse voi olla yksinomaan vangin vaan ennen kaikkea muiden ihmisten oikeuksista.

Vuoteen 2006 saakka vaaralliset rikoksenuusijat voitiin eristää pakkolaitokseen määräämättömäksi ajaksi. Nykyään tuomittu voidaan määrätä istumaan tuomionsa kokonaan vankilassa. Rangaistuksen jälkeen hän kuitenkin vapautuu, usein suoraan siviiliin. Pitkän tuomion jälkeen vapautuminen tällä tavoin on suuri riskitilanne, vaikka kyse olisikin niin sanotusti tavallisesta vangista.

Vangin vaarallisuus arvioidaan uudelleen rangaistuksen loppuvaiheessa. Helsingin hovioikeus pyytää vaarallisuusarvion Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Mikäli rikoksentekijää ei pidetä enää vaarallisena, hänet voidaan päästää suorittamaan tuomio loppuun ehdonalaisessa vapaudessa.

Tämän vuoden alussa käyttöön on otettu yhdistelmärangaistus, jossa vaaralliseksi todettu ja koko tuomionsa vankilassa istuva määrätään tuomion jälkeen vuoden mittaiseen pantavalvontaan. Uudistuksessa suunta on hyvä, mutta ei riittävä. Valitettavasti on ihmisiä, joilla edes tavoite ei ole parantaa tapansa ja sopeutua yhteiskuntaan, saati olla hyviä ihmisiä lähimmäisilleen. Syyt tähän ovat moninaisia, seuraukset usein vakavia.