Lauantai, 17.11.2018 
Einari, Eino
Pääkirjoitus

Nato-vastustus kumpuaa valtiojohdon kannasta

  • Karjalainen
Suomalaiset eivät tue Nato-jäsenyyttä, ja minä olen suomalainen. Näin totesi presidentti Sauli Niinistö talouslehti Financial Timesin (4.6.) haastattelussa vahvistaen jo aiemmin usein esiin tuoman kantansa, että pelkkä mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä vahvistaa jo sellaisenaan Suomen turvallisuutta.

Iltalehden (7.6.) Tietoykkönen Oy:llä teettämän kyselyn perusteella presidentin ja kansalaisten yhteys toimii myös toisinpäin. Kun presidentti ei tue Nato-jäsenyyttä, muutkaan suomalaiset eivät niin tee. Sen sijaan jos presidentti tukisi jäsenyyttä, kääntyisivät myös kansalaisten päät.

Kyselyn perusteella 50 prosenttia suomalaisista vastustaa nykyisessä asetelmassa Suomen Nato-jäsenyyttä ja vain 20 prosenttia haluaisi Suomen liittyvän Natoon. Läntisen sotilaallisen yhteistyön kannalla on vastaavasti 48 prosenttia kansalaisista 25 prosentin sitä vastustaessa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mielenkiintoisin kyselyn tulos on kuitenkin se, että jos presidentti päätyisi Nato-jäsenyyden kannalle, niin 42 prosenttia ilmoittaa tässä tilanteessa olevansa valmis tukemaan ratkaisua ja vain 34 prosenttia sitä vastustaisi. Loput 24 prosenttia vastanneista eivät osaa sanoa, kuinka tässä tilanteessa suhtautuisivat Suomen liittymiseen Naton jäseneksi.

Tulos vahvistaa sen, mitä on uumoiltukin: kansa luottaa Nato-kysymyksessä valtiojohtoomme. Suuri osa suomalaisista ei siis koe kykenevänsä itse arvioimaan Suomen Nato-jäsenyyden kaltaisia puolustuspoliittisia ratkaisuja, vaan he luottavat näissä asioissa paljolti presidentin harkintakykyyn.

Tulos on siinä mielessä hyvä, että se todistaa suomalaisten päässeen eroon vanhakantaisesta ideologisesta suhtautumisestaan Natoon. Tätä on varmasti edesauttanut se, että Suomi on jo pitkään ollut Naton rauhankumppani ja nojaa puolustuksessaan läntiseen sotilasyhteistyöhön.

Kyselyn tulos on toivottavasti rohkaiseva viesti valtiojohdolle ja muille poliittisille päättäjille. Suomalaiset ovat alttiita ja valmiita kiihkottomaan kansalaiskeskusteluun Suomen puolustuspolitiikan perusratkaisuista. Epäselvää toki on se, onko kyse enemmän luottamuksesta suosittuun Niinistöön kuin yleisesti presidentti-instituutioon ja siis kulloiseenkiin valtiojohtoon, mutta ainakin juuri nyt tälle keskustelulle olisi tilausta.