Keskiviikko, 21.11.2018 
Hilma
Pääkirjoitus

Lasten digipelaamiseen rajoja ja rakkautta

  • Karjalainen
Monissa perheissä kipuillaan nyt kesälomalla, pelaavatko lapset liikaa digipelejä. Ongelma on tuttu myös kouluvuoden aikana. Lisääntynyt digipelaaminen on vähentänyt ulkoilua ja omatoimista liikkumista. Tämän kehityksen ennakoidaan lisäävän lasten ylipainoa ja sairastamista. Kehityskuva on uhka kansanterveydelle ja -taloudellekin.

Tutkijoiden mielestä syytä on olla huolissaan mutta ei liikaa. Lasten pelaamiselle täytyy asettaa rajoja ja antaa rakkautta. Viisasta pelikasvattamista on osoittaa kiinnostusta lasten tekemiseen, pelata yhdessä ja puhua lasten kanssa sekä peleistä että pelaamisesta.

Vanhempien asenteet lasten pelaamiseen näyttävät olevan muuttumassa sallivammaksi. Veikkaus Oy:n Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan kolme neljästä alaikäisen lapsen vanhemmasta suhtautuu pelaamiseen vähintään melko myönteisesti (Yle Uutiset, 11.7.). Kaksi kolmesta rajoittaa lastensa pelaamista. Yli puolet vanhemmista ei kuitenkaan keskustele pelaamisesta lastensa kanssa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Joka tapauksessa digipelaamista ei nähdä enää niin mörkönä kuin aiemmin. Myönteisen asennemuutoksen taustalla lienee se, että nykyisten pikkulasten vanhemmilla on omaakin kokemusta digipelaamisesta lapsena ja nuorena. Kokemus kartuttaa näkemystä.

Digipelaamisen haitoista ja uhkakuvista on puhuttu enemmän kuin hyödyistä. Pelikasvatustutkija Mikko Meriläisen mukaan pelaaminen kehittää lasten kielitaitoa, reaktionopeutta, motoriikkaa ja kolmiulotteisten tilojen hahmottamista.

Toki on myös tutkimuksia pelaamisen haitoista. Pelaaminen koukuttaa ja voi aiheuttaa univaikeuksia, vuorokausirytmin häiriintymistä, kertaantuvaa väsymystä, alakuloisuutta ja ahdistuneisuutta. Siksi perheissä on tärkeää tiedostaa oireita ja ongelmia ajoissa - ja puuttua niihin.

Vanhemmille ymmärrystä auttaa, kun selvittää, millaisia pelejä lapset pelaavat ja saavat pelata. Mitä nuorempi lapsi, sen tärkeämpää on säädellä pelaamista. Kun lapsi varttuu, voi sääntöjä yksissä tuumin höllentää ja antaa lapselle enemmän omaa vastuuta.

Silloinkin on syytä pitää kiinni siitä, että jokapäiväiseen elämään täytyy mahtua muutakin kuin pelaamista, eikä kaiken pelaamisen tarvitse olla hyödyllistä tekemistä.