Torstai, 15.11.2018 
Janika, Janita
Pääkirjoitus

Ylipitkät koulukyydit ovat väärää säästöä

  • Karjalainen
Kunnan järjestämät koulukyytimatkat ovat Pohjois-Karjalassa ajallisesti Suomen pisimpiä - mutta eivät välttämättä matkan todellisen pituuden vuoksi. Koulukyyteihin käytetty aika on Itä-Suomen aluehallintoviraston mukaan viime aikoina ollut pitenemässä (Karjalainen, 9.8.).

Kysymys on kuntien tekemästä kikkailusta. Laki määrää, kuinka kauan lapsen koulukyytimatka saa maksimissaan kestää - alakoululaisella korkeintaan 2,5 tuntia päivässä. Laki ei kuitenkaan määrää sitä, kuinka kauan esimerkiksi kymmenen kilometrin matkaan saa kulua aikaa, kunhan maksimia ei ylitetä.

Itä-Suomen avin opetustoimen ylitarkastajan Kari Lehtolan mukaan nykytrendi onkin se, että yhä useammin jopa alle kymmenen kilometrin matkoihin kuluu aikaa lain sallima enimmäismäärä, kaksi ja puoli tuntia.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kunnat ovat keksineet porsaanreiän. Koulukuljetukset suunnitellaan yhä useammin sellaisiksi kiertoreiteiksi, että mahdollisimman monta lasta saataisiin kuljetettua mahdollisimman edullisesti. Seuraus on, että alakoululaiset istuvat auton penkillä kohtuuttoman suuren osan päivästään.

Turhaan matkoihin kulutettu aika on pois muusta elämästä: harrastuksista, perheen yhteisestä ajasta, kotitehtävien tekemisestä. Ei ihme, jos koululaisten perheissä menettely koetaan pahimmillaan kyykytyksenä.

Kaikkia kuntia ei kuitenkaan voi syyttää, sillä avin mukaan kuntakohtaiset erot koulumatkojen ajallisissa pituuksissa ovat suuria. Toisissa kunnissa lasten ja perheiden tarpeet on otettu vakavasti, toisissa ne alistetaan säästöjen lähteeksi.

On kummallista ajatella, että etenkään Pohjois-Karjalassa mikään kunta voi katsoa itsellään olevan varaa tällaiseen säästöön, jonka maksajiksi joutuvat koululaiset.

Lapsia ja lapsiperheitä kaivataan asukkaiksi kaikkialla Pohjois-Karjalassa. Väestörakenteen elinvoimaistaminen on turha toivo, mikäli todellisuus on tämä.

Ensin on lakkautettu kyliltä pienet lähikoulut, jolloin koulumatkat ovat pidentyneet, ja sen jälkeen niitä vielä pidennetään keinotekoisesti.

Kaiken tämän jälkeen on turha pitää juhlapuheita siitä, kuinka hyvä elinympäristö maaseutukunta on lapsiperheelle.