Lauantai, 17.11.2018 
Einari, Eino
Pääkirjoitus

Ei romahdus vaan pitkän alamäen syvä kuoppa

  • Karjalainen
Yleisurheilun EM-kisat päättyivät eilen Berliinissä, mikä tarkoitti ainakin yksinomaan suomalaismitaleja arvostaville penkkiurheilijoille viikon kestäneen piinan päättymistä. Suomen mitalisaldo jäi nimittäin nollaan.

Suomen menestys näillä kärkisijoilla mitattuna jäi yleisurheilun EM-kisojen historian huonoimmaksi. Vain kerran aikaisemmin, Budapestin kisoissa vuonna 1966, Suomi on jäänyt mitaleitta, mutta silloinkin keihäänheittäjä Pauli Nevala oli sentään neljäs. Berliinissä suomalaisten pistesijatkin olivat tiukassa; parhaiten sijoittuivat suomalaisista keihäänheittäjä Antti Ruuskanen ja miesjuoksijat pikaviestissä, kuudensiksi molemmat.

Suomen huonon menestyksen kuvaaminen täydelliseksi mahalaskuksi Berliinissä olisi kuitenkin väärin, sillä ei Suomen aiempikaan menestys yleisurheilun arvokisoissa ole viime vuosikymmenen aikana ollut nyt koettua merkittävästi parempi. Neljissä edellisissä yleisurheilun EM-kisoissa suomalaiset ovat saaneet kolmessa yhden ja yhdessä kaksi mitalia, ja ne kaikki ovat tulleet miesten keihäänheitossa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Myös yleisurheilun kuusissa viime MM-kisoissa, siis vuodesta 2007 alkaen, suomalaisista ainoastaan mieskeihäänheittäjämme ovat yltäneet mitaleille. Tämä on tapahtunut näistä kolmissa MM-kisoissa. Sitten Arsi Harjun olympiakullan kuulantyönnössä vuonna 2000 Suomi ei kesäolympialaisissakaan ole saanut yleisurheilussa kuin kaksi mitalia - ja nekin molemmat miesten keihäänheitossa.

Suomi on ollut tässä tilanteessa siis jo ainakin viimeisen 10 vuoden ajan, kun joko Tero Pitkämäki tai Antti Ruuskanen - tai vuoden 2012 EM-kisoissa Ari Mannio, keihäänheittäjä hänkin - ovat pitäneet Suomen niukasti mitalikannassa.

Suomi on siis yleisurheilussa pudonnut nykyiselle tasolle kansainvälisessä vertailussa jo aikoja sitten, eikä nyt koettu mitään poikkeuksellista romahdusta. Kirkkain kärkemme on kapea, mille on monia selityksiä, erityisesti Suomelle menestyksekkäiden lajien kirjon runsastuminen.

On todennäköistä, että Suomen yleisurheilun kisamenestys jää pysyvästi tälle yli 10 viime vuoden tasolle, ja siihen olkoon tyytyminen. Yhtä lailla Suomen kisaedustajat tarjosivat nytkin ja tarjoavat jatkossakin hienoja elämyksiä, joista meidän pitää osata nauttia - ja aivan varmasti Suomi palaa vielä mitalikantaan, ei tukevasti mutta edes hatarasti.