Maanantai, 24.9.2018 
Alvar, Auno
Pääkirjoitus

Kansa tiesi, miten käy, kun susi leviää länteen

  • Karjalainen
Takavuosina pohjoiskarjalaisilla oli tapana toivoa suden leviämistä länteen ja etelään, sillä siellä koettiin oltavan liian susimyönteisiä. Mitenpähän sitten suunsa panisivat, kun sudet söisivät omia koiria ja hiippailisivat omilla pihoilla, täällä tavattiin sanoa. Nyt susi on levinnyt, ja niinhän siinä kävi kuin kansa ennusti. Susirakkaus viilentyi monen mielessä.

Uutissuomalaisen selvityksessä (Karjalainen, 22.8.) voi nähdä itäsuomalaisten ikiaikaisen tottumuksen elää susialueella. Toisaalta selvityksen tuloksista käy ilmi sekin, että susi on vasta äskettäin laajentanut reviiriään länteen.

Uutta ja vierasta pelätään vielä enemmän kuin vanhaa tuttua, pelättyä ja vihattuakin. Maa- ja lajirajat ylittävä tulos on, että vastustus on alkuun isointa siellä, mistä suurpeto on ollut pitkään poissa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Itä- ja länsisuomalaisista susilupien lisäämistä toivoo sama osuus väestöstä, ja osuus on iso, yli 40 prosenttia. Sen sijaan Itä-Suomessa Länsi-Suomea isompi osuus väestöstä toivoo susilupien vähentämistä. Mitä kauempana susi on, sitä herkemmin sen kaatamista paheksutaan. Helsingin ja Uudenmaan asukkaista viidennes toivoo poikkeuslupien vähentämistä.

Suuri susikanta näkyy Pohjois-Karjalassa, nimenomaan Ilomantissa, hirvien vähäisyytenä. Koiran kanssa metsästämistä kartetaan monin paikoin. Mutta Suomessa ei olla huolissaan vain hirvistä, koirista ja koulumatkojen turvallisuudesta, vaan myös ja erityisesti metsäpeurasta. Susi on EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelema. On alettu kysyä, miksi suden tiukalla suojelulla vaarannetaan paljon harvinaisemman metsäpeuran tulevaisuus. Metsäpeuran pelätään jopa kuolevan sukupuuttoon suden ahdistamana.

Sudella on paikkansa suomalaisessa luonnossa, eikä pelkoa sitä kohtaan pidä lietsoa. Siihen ei ole syytäkään. Siitä huolimatta on oikeutettua kysyä, miksi paikallisia olosuhteita ja kannan voimistumista ei voida ottaa huomioon. Metsästäjäliitto on oikealla asialla lobatessaan suden siirtämistä hiukan höllemmin suojeltavien lajien joukkoon, jolloin poikkeuslupia häirikkösusien kaatamiseen voitaisiin saada nykyistä helpommin.

Uutissuomalaisen tutkimus osoittaa, että mikäli nuoret pitävät ikääntyessäänkin nykyiset asenteensa, suurpetojen tulevaisuus on nykyisyyttä parempi. Vanhimmat ikäluokat suhtautuvat suteenkin kaikkein kielteisimmin.