Tulosta tämä sivu
Pääkirjoitus

Pienkeräykset vastaavat oikeustajua

Suomen tiukka rahankeräyslaki on aiheuttanut monta ikävää yllätystä hädässä oleville ja heidän läheisilleen. Esimerkiksi kaiken tulipalossa menettäneille perheille spontaanisti kerätty raha-apu on ollut laitonta, vaikka keräyksessä olisi toimittu kunnian ja omantunnon mukaan. Tämä on sotinut ihmisten oikeudentajua vastaan, eikä syyttä.

Nyt rahankeräyslakia uudistetaan (Karjalainen, 3.9.). Tuleva laki on ollut jo lausunnolla, ja se hyväksyttäneen eduskunnassa tänä syksynä. Lain on tarkoitus astua voimaan ensi vuoden keväällä.

Hallitusohjelman kirjaus turhan byrokratian purkamisesta ei ole ollut samanlainen menestys kuin aluksi toivottiin. Askeleet ovat olleet pieniä ja menestykset vaatimattomia. Rahankeräyslain uudistus on hyvää edistystä byrokratiatalkoissa, mutta mikä tärkeintä, se vastaa kansalaisten käsitystä siitä, mikä on oikeus ja kohtuus.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Uuden lain tärkeimmät kohdat ovat toistaiseksi voimassa oleva Poliisihallituksen lupa yleishyödyllisiin keräyksiin ja poliisilaitokselle tehtävällä ilmoituksella järjestettävät pienkeräykset. Juuri jälkimmäisistä on kyse spontaaneissa apuprojekteissa.

Villin lännen meininkiä uudenkaan lain aikana ei ole tulossa, sillä pienkeräykset ovat säädeltyjä. Kuka tahansa ei voi alkaa kerätä rahaa mihin tai kenelle tahansa eikä missä ja miten tahansa. Odotettavissa on rajanvetoja, mihin kategoriaan rahankeräys kuuluu. Toivottavasti terve arkijärki riittää ratkaisemaan tulevia ongelmia.

Rikollista toimintaa nykyinenkään tiukka laki ei ole estänyt. Viime aikoinakin on tullut esiin tapauksia, joissa lupa ja ilmoitettu hyvä kohde eivät ole vastanneet sitä, mihin hyvän tarkoituksen varjolla rahaa on sitten tosiasiallisesti kerätty.

Poliisilaitoksen luvalla järjestettävän pienkeräyksen tuotto ei saa ylittää 10 000 euroa. Raja on varsin korkealla, ja sen ylittymisestä voi olettaa tulevan ongelma hyvin harvoin varsinkin, jos sosiaalista mediaa ei voida käyttää keräyskanavana.

Tähän saadaan selvyys vasta syksyn mittaan, kun lain jatkovalmistelu on saatu päätökseen. Luultavasti lopullisesti käytännöt rajautuvat vasta kokemuksen kautta.

On kuitenkin vaikea kuvitella, että tässä ajassa some voitaisiin rajata kokonaan tämänkään asian ulkopuolelle.