Tiistai, 23.10.2018 
Severi
Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Kiihtelysvaara ei voi jäädä ilman kirkkoa

  • Karjalainen

Kiihtelysvaaran kirkonmäki on lopullisesti erilainen kuin ennen.

Koska kirkkopalon jälkeiseen aikaan on pakko suhtautua tavalla tai toisella positiivisesti, ajatus voisi olla: onneksi kellotapuli säästyi ja onneksi se on kaikkein hallitsevin maiseman ja kyläkuvan kannalta. Myös ikivanhat puut näyttävät ainakin alkuun säilyneen jopa hämmästyttävällä tavalla.

Kirkko katosi ja sitä myöten mittaamattoman arvokas kulttuuriperintö, mutta kirkkotarha säilyi puineen, hautoineen ja muistomerkkeineen.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ensijärkytyksen hälventyessä on noustava katsomaan eteenpäin. Missä pelastuneen alttaritaulun edessä tulevaisuudessa hiljennytään ja missä ehtoolliskalustoa ja kirkkotekstiilejä käytetään?

Päätös ei tule olemaan helppo. Luterilainen kirkko, niin kuin julkinen ja yhteinen elämä ylipäätään, kamppailee vähenevän rahan ja harvenevien toimijoiden varassa. Myös palveluiden käyttäjiä on aina vähemmän.

Silti ajatus siitä, että Kiihtelyksen kirkonkylällä ei olisi kirkkoa, on varmasti liki mahdoton paitsi aktiivisille seurakuntalaisille myös niille, jotka käyvät kirkossa harvakseltaan - tuskin koskaan.

Lieksan kirkon palaessa vuonna 1979 elettiin niin talouden kuin seurakunta-aktiivisuudenkin puolesta aivan toisenlaista aikaa kuin nyt. Päätös uuden kirkon rakentamisesta tehtiin hyvin nopeasti, mutta silti sen vihkimiseen meni piirun verran vajaat neljä vuotta. Joensuun seurakuntayhtymässä ja Vaara-Karjalan seurakunnassakin päätökset on tehtävä nopeasti. Vastuu on yhteinen.

Palaneen kirkon ensimmäinen edeltäjä on ollut Pyhän Marian kappeli. Se lienee ollut huomattavan vaatimaton nyt tuhoutuneeseen isoon ristikirkkoon verrattuna. Olisiko nyt aika palata alkuperäiseen?

Nykypäivän kirkkoväki sopii pieneen pyhättöön. Tärkeintä on, että on oma kotikirkko, joka on kirkko, ei seurakuntatalo.

Uuden kirkon - arkkitehtonisesti entiseen mukautuvan mutta nykypäivää heijastavan - rakentamista Kiihtelysvaaraan voidaan kuvailla jonkinlaiseksi kunniavelaksi suuren menetyksen jälkeen.

Kiihtelysvaaralaiset koko seutukunnan väellä vahvistettuna osallistuvat varmasti tähän työhön niin sydämellään kuin käsillään.