Perjantai, 21.9.2018 
Mervi
Pääkirjoitus

Kuntien otettava ote omiin käsiin uudistuksissa

  • Karjalainen

Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) johdolla tekeillä oleva esitys Suomen uudeksi kuntakartaksi on määrä julkistaa tammi–helmikuun vaihteessa. Sen jälkeen alkaa kunta- ja maakuntatason keskustelutilaisuuksien sarja. Valtakunnallinen avaus on Joensuussa 14. helmikuuta. Rytinä alkaa Joensuusta.


Joensuun valinta avauspaikaksi on hyvä merkki. Joensuulla ja koko maakunnalla on oiva paikka olla eturivin kulkijoita, ei perässähiihtäjiä, jotka odottavat ylhäältä annettua valmista mallia, mitä ja miten pitää tehdä. Kuntien pitäisi ymmärtää, että tässäkin uudistuksessa on viisasta ottaa ote omiin käsiin, olla aloitteellinen ja omatoiminen.


Tuo oli myös kuntaministerin viesti kuntajohtajille, kun heille Helsingissä esiteltiin uudistuksen perusteita ja tavoitteita (Karjalainen, 14.12.). Kuntajohtajille vilautettiin jälleen työssäkäyntialueisiin perustuvaa kuntakarttaa. Se on ministerin mukaan uudistuksen luonnollinen tavoite, mutta ei kuitenkaan se lopullinen esitys, jota vielä valmistellaan.


Joensuun kaupunginjohtajan Kari Karjalaisen kommentit Helsingin tilaisuuden jälkeen olivat varovaisen vaimeat. Maakuntakeskuksen ykkösjohtajana hän ei halua provosoida pienempien kuntien päättäjiä, ei ainakaan vielä. Asemansa takia Karjalaiseen kohdistuu kuitenkin myös velvollisuus ja vastuuta ottaa roolia pelinavaajana.


Uudelleenharkintaa toivoo myös Polvijärven, Rääkkylän, Juuan ja Tohmajärven päättäjiltä, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät lähde edes neuvottelemaan mahdollisesta kuntaliitoksesta naapurikuntien kanssa. Millaista kuntamallia tässä valossa Pohjois-Karjalaan aiotaan tammikuussa esittää? Ei ole yllätys, jos esitys on 3–7 kuntaa, eli kolme työssäkäyntialuetta ja nuo neljä pientä.

Linnoittautuminen itsenäisyyden muurin taakse ei pelasta pikkukuntia siltä, että tulevina vuosina veroprosenttia on pakko nostaa rajusti, on otettava lisää velkaa velan päälle, samoin karsittava ja lopetettava kuntalaisten palveluja.


Hallitus on luvannut, että kuntien pakkoliitoksia ei esitetä. Sekään ei kuitenkaan takaa pikkukuntien itsenäisyyttä. Nimittäin hallituksella on keinoja säädellä valtionosuuksia, verotusta ja kunnille sälytettäviä lisätehtäviä niin, että kuntien on pakko hakea kumppaneita. Keppiä ja porkkanaa on luvassa. Näin on vihjannut myös kuntaministeri.


Mutta miksi mennä vaikeimman kautta ja tavalla, joka riipaisee kipeästi etenkin kuntalaisia ja heidän kukkaroitaan?