Lauantai, 24.8.2019 
Perttu
Pääkirjoitus

Roskaamista vastaan yhteinen ryhtiliike

  • Karjalainen
Ongelma on laajempi kuin tikunnokkaan nostettu liitokiekkoilijoiden luonnon roskaaminen frisbeegolfradoilla (Karjalainen, 8.8.). Holtitonta roskaamista näkee puistoissa, kevyen liikenteen väylillä ja kävelykadullakin. Yleinen asenne roskaamista vastaan on höltynyt, ja roskaaminen näyttää lisääntyneen.

Roskaamisen ongelma ei parane vähentämällä roskalaatikoita ja -koreja. Tästä on esimerkkejä yleisten kulkuväylien pysäköintipaikoilla sekä luonnossa kulkevilla retkeilyreiteillä. Vastuuta väistellään ja siivoamista vähennetään vetoamalla rahapulaan.

Kun yksi törkimys heittää roskansa luontoon, asenne vinoutuu muillakin, ja niin tekevät helposti muutkin. Roskaamista vastaan tarvitaan nollatoleranssi, asennemuutos jokaisen ihmisen korvien välissä. Mitä viedään luontoon, tuodaan kaikki myös pois.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Roskaaminen ei lopu palkkaamalla jätepoliiseja tai ryhtymällä rapsauttamaan reippaita roskaamissakkoja. Yhteisö voi kuitenkin vaikuttaa muutoksiin.

Koska Joensuun frisbeegolfradat ovat kaupungin vastuulla, on vaikea ymmärtää, miksei kaupunki palkkaa ratojen huoltajiksi nuoria kesätöihin. Halukkaita nuoria löytyisi varmasti lajin harrastajistakin. Huoltajalle kuuluisi jokapäiväinen radan hoitaminen, myös roskahuolto. Yhtä lailla on käsittämätöntä, miksi toisilla frisbeegolfradoilla on roskiksia, mutta kaikilla ei.

Joensuun radat ovat paikallisen liitokiekkoseuran huolenpidossa. Seuraa ei voi sormella syyttää roskaamisesta. Toki seura voi lisätä tiedottamista ja alleviivata, että roskaamista ei ollenkaan sallita, ja miten tulee rataa kiertäessä toimia.

Frisbeegolfin harrastus on ollut viime vuodet hyvässä nosteessa. Harrastajien joukko on lisääntynyt, samoin ratojen määrä. Uusien ratojen tekemisen sijaan Joensuussakin olisi joksikin aikaa viisaampaa keskittyä nykyisten ratojen kunnossapitoon ja hoitoon. Monipuoliset, kiinnostavat ja siistit radat ovat osa Joensuu-brändiä, jonka tuhriminen roskaamalla on hölmöläisten hommaa.

Luonnon roskaaminen on asennevamman lisäksi ajattelemattomuutta ja tiedon puutetta. Esimerkiksi tupakantumpin maatuminen kestää yli 10 vuotta, alumiinisen juomatölkin ja muovipullon jopa 1 000 vuotta.