Lauantai, 19.9.2020 
Reija
Pääkirjoitus

Uhkailu ei saa olla osa yhtäkään työtehtävää

  • Karjalainen
Kansanedustajien työ on kiireistä ja kuormittavaa intohimotyötä, joka altistaa uupumukselle. Tämä käy ilmi tiistaina julkistetusta tutkimuskatsauksesta, joka sisältyy monitieteiseen Kansalaisuuden kuplat ja kuilut?-tutkimushankkeeseen.

Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkijan Mona Mannevuon tutkimusosiossa haastateltiin 20 viime vaalikauden kansanedustajaa heidän ajanhallinnastaan, sosiaalisesta mediasta ja työnsä kuormittavuudesta.

Haastattelujen mukaan kansanedustajien työn kuormittavuutta lisää myös se, että työssä on vaikea asettaa rajoja. Kansalaiset ottavat yhteyttä edustajiinsa aktiivisesti, ja edustajien odotetaan näihin yhteydenottoihin myös nopeasti vastaavan, olipa heidän lainsäädäntötyössään eduskunnassa kuinka kiireinen hetki tahansa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Sosiaalinen media on lisännyt paitsi kansalaisten yhteydenottoja kansanedustajiin myös kansanedustajien häirintää. Vaikka poliitikot eivät hätkähdä satunnaisesta asiattomasta palautteesta ja pitävät sitä osana työtään, on Mannevuon mukaan mahdollista, että moni ei pidä politiikka houkuttelevana uravaihtoehtona siihen valitettavasti yhä enemmän sisältyvän masinoidun ja systemaattista kiusaamista muistuttavan palautteen vuoksi.

Tämä seikka on erityisesti nyt huomioitava, kun eduskuntaan on tulossa laajalta lausuntokierrokselta oikeusministeriön esitys muuttaa laiton uhkaus virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi, jos rikos kohdistuu työtään tai julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön.

Lausuntokierroksella lainmuutosta tukivat niin poliisi, oikeuslaitos, journalistit kuin tutkijatkin (Helsingin Sanomat, 4.9.). Lausuntokierros todisti maalittamisen eli joukkoistetun häirinnän olevan työtä rajoittava ja kuormittava asia paitsi poliitikoille myös monille muille tahoille. Moni taho ehdottaakin rikoslakiin siitä omaa pykälää.

Selvä muutos parempaan olisi sekin, että laiton uhkaus ei olisi nykyiseen tapaan ainoastaan asianomistajarikos, josta syyte voidaan nostaa vain, jos uhri sitä vaatii.

Häirintään ja vihapuheeseen on puututtava aiempaa selvästi kovemmalla kädellä. Yhteiskunnassamme ja ajattelussamme on jotakin pahalla vialla, kun uhkailua ei aina edes mielletä rikokseksi vaan sen katsotaan kuuluvan luontaisetuna tiettyihin työtehtäviin.

Tilaa Digi-Karjalainen kahdeksi viikoksi maksutta