Perjantai, 23.6.2017 
Aatu, Aatto, Aadolf
Pääkirjoitus

Suon arvot muistettava päätöksenteossa

  • Karjalainen
Suo siellä, vetelä täällä, saattoi vihreiden ex-ympäristöministeri Ville Niinistö pohdiskella viime viikolla, kun hänen seuraajansa Sanni Grahn-Laasonen (kok.) päätti yllättäen keskeyttää pitkään valmistellun soidensuojeluohjelman käsittelyn. Niinistö ei peitellyt eduskunnassa syvää harmistumistaan, kun Fennovoima-ratkaisun takia hallituksen jättäneet vihreät kokivat ainakin itse uppoavansa kuvainnollisesti suohon.

Sanni Grahn-Laasosen päätös muuttaa vuosia valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman marssijärjestystä osoitti näkyvästi sen, että pienilläkin puolueilla on tärkeiksi kokemiinsa asioihin aitoa päätösvaltaa hallituksessa  -  mutta vain niin kauan kuin ne ovat mukana päätöksenteon ytimessä.

Grahn-Laasosen tempaus oli vihreille kirvelevä muistutus politiikan pöytien eriarvoisesta asemasta.

Nuoren ympäristöministerin irtiottoa voi tarkastella useammaltakin kannalta, mutta välttyä ei tässäkään voi lähestyvien eduskuntavaalien vaikutuksesta poliittiseen keskusteluun. Kuusi vuotta valmistelutyötä takana voidaan siirtää ainakin ulospäin näyttäen kevyen näköisesti lepäämään, kun edessä on kuusi kuukautta vaalityötä pääministeripuolueen asemasta.

Samalla kokoomusministeri pääsee polkaisemaan jalanjälkensä gallupien piikkipaikkaa pitävälle keskustalle tärkeään suomaisemaan.

Ei Grahn-Laasonenkaan ole täysin tuhoamassa soidensuojeluohjelmaa, vaikka Ville Niinistö syyttikin tätä ”ennenkuulumattoman luontovihamieliseksi”. Taustalla on kokoomuksen halu selvittää, voisiko soidensuojelussa edetä suunniteltua enemmän maanomistajien vapaaehtoisuuden pohjalta.

Tavoite on hyvä ja istuu toki hyvin Alexander Stubbin ohjaamaan yksilön vapautta ja vastuuta korostavaan liberaaliin kokoomuspolitiikkaan.

Vapaaehtoinen suojelu olisi ilman muuta ihanteellisin ratkaisu. Koska suo on suojeltava kokonaisuutena ja tätä kokonaisuutta voi hallita hyvinkin suuri määrä omistajia, voi vapaaehtoinen ratkaisu olla jopa mahdoton toteuttaa. Näin on varsinkin Etelä-Suomessa, jossa soidensuojelutarve on kaikkein suurin.

Yhdessä maailman soisimpia maita olevassa Suomessa soita riittää niin suojeltavaksi kuin kotimaiseen energiatuotantoonkin. Molemmille on tarvetta ja osin samoista syistä.

Soiden turve on tärkeää kotimaista, uusiutuvaa energiaa, jonka käytöllä voidaan vähentää esimerkiksi ympäristöä turvetta pahemmin kuormittavan kivihiilen käyttöä.

Suoluonto puolestaan toimii esimerkiksi hiilinieluna, virkistysalueena sekä monimuotoisen kasviston ja eläimistön elinympäristönä.

Suo ei ole joutavaa joutomaata ja siksi se ansaitsee sen kaikki arvot huomioon ottavan päätöksenteon.