Torstai, 24.9.2020 
Alvar, Auno
Pääkirjoitus

Missä on nokkela ja hyväntuulinen Soini?

  • Karjalainen

Perussuomalaiset
Missä on Soini? Tätä kysymystä kuulee yhä useammin, ja – mikä vielä häkellyttävämpää – monen vastakysymys siihen on: Kuka Soini? Kyse on tietysti perussuomalaisten puheenjohtajasta Timo Soinista, jota ei näy julkisuudessa lähimainkaan siinä määrin kuin vielä viime vuonna ja etenkin ennen viime vuoden eduskuntavaaleja.
Toki Soini ottaa edelleen varsin tiuhaan kantaa asioihin. Soinin mielestä ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) vahingoitti Suomen mainetta arvostellessaan perussuomalaisia nurkkakuntaisiksi ja rinnastaessaan puolueen Kreikan vaalit voittaneisiin ääriliikkeisiin. Soini on viime aikoina myös puolustellut Hommafoorumin perustajan ja puheenjohtajan Matias Turkkilan valintaa perussuomalaisten puoluelehden päätoimittajaksi ja varoitellut ylitulkitsemasta puolueensa takapakkia gallupkyselyissä. Soini on myös ilmaissut tuohtumuksensa Helsingin Sanomia kohtaan, kun lehti pääkirjoituksessaan käsitteli perussuomalaisten hihamerkkijupakkaa kehottaen vastavitsinä perussuomalaisia käyttämään natsi-Saksaan viittaavia ruskeita paitoja.
Soinin viimeaikaisia kannanottoja yhdistää se, että hän on koko ajan puolustuskannalla ja loukkaantunut puolueensa kohtelusta mediassa. Tämä loukkaantuminen on itse asiassa vallannut koko perussuomalaisten puolueen niin, että se on sosiaalisessa mediassa ristitty osuvasti Suomen loukkaantuneistoksi. Todennäköisesti tästäkin pääkirjoituksesta kannellaan Julkisen sanan neuvostolle ikään kuin perussuomalaisten vaatimaan laajaan sananvapauteen ei kuuluisi oikeus arvioida myös perussuomalaisia itseään.
Soinin vaimeuteen saattaa olla syynä se, että hän sai puolueensa sisällä voimakasta kritiikkiä presidentinvaalikampanjastaan. Kritiikin syynä oli se, että Soini ja hänen pieni esikuntansa halusivat pitää kampanjan kaikki langat käsissään eikä puolueen maakunnissa toimivien aktiivien intoa osallistua kampanjaan hyödynnetty sillä tavoin kuin moni heistä odotti. Kuitenkin myös Soini itse oli presidenttiehdokkaana oudon vaisu ja innoton.
Puolueet henkilöityvät voimakkaasti puheenjohtajiinsa, ja mielikuvat ovat ratkaisevassa asemassa. Siksi on kummallista, että Soini näyttää hukanneen vahvuutensa – nokkeluutensa ja hyväntuulisuutensa – ja on antautunut puolustuskannalle. Demokratia tarvitsee aktiivisen ja ärhäkkään opposition. Perussuomalaisilla olisi tältä osin paljon enemmän annettavaa kuin viime aikoina on nähty ja kuultu.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi