Tiistai, 21.5.2019 
Konsta, Kosti, Konstantin
Pääkirjoitus

Dublinin sopimus ei jouda romutettavaksi

  • Karjalainen
Tähänkö EU hajoaa? Näin on kyselty yhä vakavammin talven mittaan. Todellista bensaa liekeille saatiin viime viikolla, kun Financial Timesin uutinen levisi ympäri Eurooppaa (Helsingin Sanomat, 20.1.) Sen mukaan EU:ssa ollaan luopumassa Dublinin sopimuksesta eli turvapaikanhakijoita ei enää palautettaisi siihen maahan, johon he ovat ensi kertaa rekisteröityneet.

On siis hyvä muistaa, että Dublinin sopimuksessa puhutaan nimenomaan rekisteröitymisestä, ei johonkin maahan tulemisesta. Sopimusta kirjoitettaessa näiden lienee tulkittu olevan sama asia, mutta tässäkin suhteessa maailma on muuttunut.

Italia ja erityisesti Kreikka eivät ole edes yrittäneet rekisteröidä maahan tulijoita, mutta siitä näitä maita on vaikea täysin tuomita. Tulijoiden määrää ei olisi osattu edes kuvitella muutama vuosi sitten.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Dublinin sopimus on lakannut toimimasta myös siinä mielessä, että yksikään vastuullinen maa ei ole palauttanut Kreikkaan edes niitä turvapaikanhakijoita, jotka ovat sinne rekisteröityneet. Kreikan tarjoamat olot turvapaikanhakijoille olivat kaiken arvostelun alapuolella jo silloin, kun mistään virrasta tai kriisistä ei voitu puhuakaan.

Peräpohjukassa olevalle Suomelle toimiva Dublinin sopimus olisi erityisen tärkeä. Vaikka se ei nyt toimikaan, romuttaminen ei tule kyseeseen.

EU ei pysty missään tapauksessa sopimaan unionin alueelle tulevien turvapaikanhakijoiden sijoitusmaista. Ajatuskin olisi suorastaan naurettava, ellei kyse olisi tuhansien ja kymmenien tuhansien ihmisten hengestä.

Itäisen Keski-Euroopan maat, keulilla Unkari ja Puola, eivät taipuisi vastuunkantoon - eivätkä yksin ne. Toteutumatta ovat jääneet jo aiemmat taakanjakoyritykset. Suomi ja Ruotsi ovat ottaneet pienen siivun kiintiöstään, vaikka juuri ne ovat olleet Saksan lisäksi kovimman virran kohdemaita muutenkin.

Asenteet turvapaikanhakijoita kohtaan ovat koventuneet kautta Euroopan. Kriisin hoitamiseen tarvitaan yhteistyötä, sillä kansallisvaltiot eivät pysty siitä vastaaman. Suomikin on EU:n ulkorajalla, eikä Suomenkaan raja ole enää täysin suojassa.

On kaikki syyt uskoa, ettei EU hajoa pakolaiskriisiin - hajota sen piti talouskriisiinkin ja sai kuitenkin lopulta rivit kuntoon ja asian hoidettua. EU:lle luonteenomaista on ollut aina, että sopuun on vaikea päästä, mutta siihen päästään, tosin kalkkiviivoilla viimeisen tiukan edessä.