Suomen ei pidä tinkiä enempää läheisyysperiaatteesta

Työ- ja elinkeinoministeriössä (TEM) on aikeita siirtää maakuntaliittojen päätösvaltaa ely-keskuksille samalla, kun valtio on uudistamassa EU:n rakennerahojen jakojärjestelmää. Maakuntien vallan karsiminen on noussut esiin TEM:n työryhmässä (Yle Keski-Pohjanmaa, 22.12.).Työryhmän puheenjohtajan, alivaltiosihteeri Heikki Aurasmaan mukaan tämä malli on tässä vaiheessa vasta yksi monista vaihtoehdoista. ”Niistä ei ole minkäänlaista välipäätöstä tehty suuntaan tai toiseen”, hän toteaa Ylelle.Vaikka Aurasmaa tyynnyttelee asiassa, on ilmiselvää, että vallansiirto on vahva vaihtoehto pääosin ministeriöiden virkamiehistä koostuvassa työryhmässä. Jo hallitusneuvotteluissa keskushallinnon virkamiesten pyrkimyksenä oli luoda yhdeksän ely-keskuksen malli ja keskittää osin maakuntaliitoille sälytetty päätösvalta yksin niille, kuten Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen muistuttaa (Karjalainen, 24.12.).Poliittisten päättäjien olisi korkea aika tehdä virkamiehille selväksi, ettei rakennerahastojen byrokratia johdu päätäntävallan antamisesta maakunnille. Se johtuu ennen muuta EU:n säännöksistä, joita ministeriöt – eivät suinkaan maakuntaliitot – tulkitsevat pilkuntarkasti.Vaikka ely-keskuksistakin löytyy alueiden erityispiirteiden tuntemusta, ne toimivat tiukasti ministeriöiden ohjauksessa, eikä päätösvallan siirtäminen yksin niille ainakaan vähentäisi byrokratiaa, etenkin kun eri ministeriöiltä tulee vieläpä keskenään ristiriitaisia ohjeita.EU:n rakennerahastoista maakuntiin ohjattu noin 100 miljoonan euron vuosittainen potti on pikkuriikkinen summa verrattaessa sitä niihin ely-keskusten kautta kulkeviin kansallisiin rahavirtoihin, joihin maakuntaliitoilla ei ole sananvaltaa. Tällä pienellä summalla on kuitenkin saatu paljon hyvää aikaiseksi – ja nimenomaan siksi, että maakunnista on löytynyt paikallistuntemusta ja joustavuutta reagoida ministeriöitä nopeammin paikallisiin erityistarpeisiin.EU:ssa vaalitaan läheisyysperiaatetta, jonka mukaan päätökset pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä kansalaisia. Jos Suomessa sitä ei noudateta, johtaa se päätöksenteon keskittymiseen ensin keskushallintoon ja lopulta kansallisten rajojen ulkopuolelle. Nämä keskushallinnon virkamiesten sormiharjoitelmat on syytä tyrmätä alkuunsa. Ennemminkin olisi tarvetta lisätä paikallista päätösvaltaa maakuntiin ohjattavien kehittämisvarojen käytössä.