Lotta Luojolan ylioppilasessee: Parannuskeino juurettomuuteen on muissa ihmisissä

Meillä kaikilla on inhimillinen tarve kuulua johonkin. Sielumme tarvitsee kodin, mutta pirstaloituneessa maailmassa sen löytäminen on vaikeaa. Elämä on kiireistä. Olemme riippuvaisia älypuhelimistamme, virtuaaliepätodellisuudesta ja viidentoista sekunnin vaihtuvista nautinnoista. Tekoäly ja algoritmit raivaavat tilaa inhimilliseltä kulttuurilta, ja kuluttamamme media tuntuu yhä vain kolkommalta, keinotekoisemmalta ja kalseammalta. Taide syntyi erikokoisista kämmenistä luolan seinässä, mutta tekoäly ei osaa tuottaa luonnollisennäköistä kuvaa kädestä. Kulttuurin muuttuminen digitaalisiksi pikamuoti-ilmiöiksi ja massatuotetuksi halpatavaraksi on saanut yhä useamman kaipaamaan maaperää, johon juurtua.