Pohjois-Karjalan teatterikenttää värittänyt Teatteri Traktori puksuttaa eteenpäin.
Meille taiteen tekeminen on mahdollisuus parantaa maailmaa.
Näin luonnehtii Teatteri Traktorin tekemisessä jo kymmenen vuotta mukana ollut Sanni Omenasaari, 35. Hänelle teatteriesitykset ovat tärkeä tapa vaikuttaa katsojan maailmankatsomukseen.
– Se on samanlainen tunne kuin silloin kun tiputtaa pienen kiven veteen ja siitä lähtee leviämään väreitä kauemmas, hän maalailee.
Traktorilaisilla on toukokuussa käynnissä ahkera rakentaminen. Näyttävät lavasteet eivät valmistu itsestään, vaan ne täytyy urakoida yhdessä.
– Meillä on myös ihan lavasterakentajia, heillä on vähän eri meininki kuin meillä, Heidi Anttila, 25, naurahtaa irrottaessaan nauloja laudoista.
Anttila on teatterin toiminnassa mukana neljättä vuotta. Hän kuvailee Traktorin tuotantoa teatterina kaikille ja kaikenikäisille.
– Tänä vuonna on kyllä tosi hyvä esitys, se sai haluamaan mukaan, hän kertoo.
– Se on kyllä joka vuosi, siksi täällä ollaan neljättä vuotta, Johanna Leppänen, 23, naurahtaa.
Teatterilla on tänä vuonna takanaan 30 vuotta. Työryhmä vaihtuu vuosittain, mutta mukana on myös alkuperäisjäseniä, kuten perustaja Tomi Kervinen, 50.
– Traktorin ympärille on kerääntynyt ihmisiä, joilla on into ja halu tehdä teatteria. Sukupolvet vaihtuvat, mutta palo tekemiseen säilyy, Kervinen pohtii vuosikymmenten matkaa.
Traktorilla riittää myös nuoria tekijöitä, mikä tuntuu muissa kesäteattereissa olevan harvinaisempaa. Omenasaari arvelee sen liittyvän osittain näytelmien kohdeyleisöön.
– Jo vuosia ennen kuin itse hakeuduin mukaan toimintaan olin vaikuttunut jostakin esityksestä. Moni näkee lapsena näitä esityksiä ja muistaa ne vanhempanakin, hän kertoo.
Kervinen uskoo osan viehätyksestä tulevan ammattimaisesta tekemisestä. Traktorilaiset saavat työstään kuukausipalkkaa, ja rekrytointi on vaikea prosessi.
– Meille haki tällekin kesälle Tukholmasta saakka näyttelijöitä. Moni on ihan suomalaisista kaupunginteattereistakin pyrkinyt tänne, mutta useimmiten haluamme ottaa mukaan paikallisia nuoria, Kervinen kertoo.
Tämän kesän näytelmä on Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli. Aikaisemmin Traktori on esittänyt ainakin Vaahteramäen Eemeliä sekä Ronja Ryövärintytärtä. Tematiikaltaan surumielisempi näytelmä sopii Kervisen mukaan hyvin Sinkkolaan.
– Se voi olla synkkä aihe. Niille, joita kuolema on koskettanut, näytelmä tuo lohtua. Ne, joita se ei ole koskettanut, saavat sirkusta ja pellejä sekä hurjan seikkailun, Kervinen pohtii.
Hän muistaa nähneensä Veljeni Leijonamielen itse alakouluikäisenä Timo Ventolan ohjaamana ja kertoo muistikuvansa Katla-lohikäärmeestä tärisyttävän edelleen. Myös Sinkkolassa nähdään versio Katlasta.
– Sitä varten olemme päässeet taas haastamaan lavasterakentajia ja tätä ympäristöä, hän paljastaa.
Mikä sitten pitää porukan yhdessä ja saa palaamaan kesä toisensa jälkeen rakentamisen, harjoittelemisen ja fyysistä aherrusta vaativan esiintymisen pariin?
– Syvä rakkaus teatteria kohtaan. Me nautimme fiktiivisen maailman tuomisesta eläväksi, Omenasaari pohtii.
– Ei voi lopettaakaan, on niin ihanaa tehdä sydämellä. Tänne vain jäi, Leppänen naurahtaa.
Hän mainitsee lisäksi porukan olevan erinomainen – ainakin jos on välipäiviä tekemisestä.
– Ja silloinkin kun aikataulu on tiukempi, on hauskaa kärsiä yhdessä, Anttila ilmoittaa.
Pidempään mukana ollut Iiro Tuovinen, 35, uskoo, että osa halusta jäädä liittyy konkreettiseen kädenjälkeen.
– Kun aloitin vuonna 2014, lava näytti todella erilaiselta. Tämän eteen on tehty paljon töitä, nyt niitä toiveita ja unelmia saa toteuttaa, hän luonnehtii.
– Minä olin silloin 10-vuotiaana katsomassa Fedja-setää! Te olitte ensimmäistä vuotta mukana, Leppänen hihkaisee Tuoviselle ja Tuomas Salopurolle, 33.
– Nämä ikäjutut ovat ihan kamalia, Tuovinen päivittelee huvittuneena.