Maanantai, 24.9.2018 
Alvar, Auno
Hyvinvointi

Tutkijat: Eläköityminen lisää liikunnan määrää

  • Arttu Koistinen
Aihekuva Aihekuva

Liikunta-aktiivisuus lisääntyy voimakkaasti kokoaikaisesta työstä vanhuuseläkkeelle siirryttäessä, selviää suomalaistutkijoiden tuoreesta tutkimuksesta. Nousu on kuitenkin väliaikainen, ja aktiivisuus vähenee jälleen eläkevuosien aikana.

Osa eläkkeelle jäävistä henkilöistä hyödyntää töistä vapautuvaa aikaa lisäämällä liikuntaa. Turun yliopiston tutkijat havaitsivat yhteistyössä Työterveyslaitoksen, Helsingin yliopiston, University College Londonin ja Harvardin yliopiston tutkijoiden kanssa tekemässään tutkimuksessa, että 42 prosenttia eläkkeelle jäävistä oli viimeisinä työvuosinaan liikunnallisesti passiivisia, mutta eläkkeelle jäämisen jälkeen vähän liikkuvien osuus oli enää 35 prosenttia.

- Liikkumistaan lisäsivät eniten henkilöt, jotka eläköityivät yli 64-vuotiaana ja kuuluivat ylempiin toimihenkilöihin. Liikunta lisääntyi myös niillä vanhuuseläkkeelle jäävillä, joilla oli vain yksi krooninen sairaus, kertoo tutkimusartikkelin vastuukirjoittaja, akatemiatutkija, dosentti Sari Stenholm Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kansanterveystieteen yksiköstä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Eläkkeelle siirtyminen on paitsi iso elämänmuutos, tutkimuksen valossa myös mahdollisuus terveempien elintapojen omaksumiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Haasteena onkin uusien elämäntapojen ylläpitäminen alkusysäyksen jälkeen.

- Suurten ikäluokkien ikääntyessä noin 70 000 suomalaista jää vuosittain eläkkeelle. Lähivuosina määrä pysyy yhä korkeana, joten kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö, jolla voi olla myönteisiä kansanterveydellisiä seuraamuksia, Stenholm toteaa.

Tutkimuksessa seurattiin 5 770:ta Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimukseen ja Sairaalahenkilöstön hyvinvointitutkimukseen kuuluvaa tutkittavaa, jotka olivat jääneet vanhuuseläkkeelle vuosien 2000‒2011 välillä ja vastanneet liikunta-aktiivisuutta mittaaviin kyselyihin ennen ja jälkeen eläkkeelle siirtymisen. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Juho Vainion Säätiö.

Lähde: Turun yliopisto