Maanantai, 24.9.2018 
Alvar, Auno
Autot - uutiset

Uutisen takana: Mitä autosi tekee soratien mutkassa?

Sain juuri kesäloman kynnyksellä lukijalta viestin, jossa pyydettiin selventämään sitä, mikä tekee auton ajettavuudesta hyvän tai huonon, ja vieläpä laillisilla nopeuksilla.

Kysymys on kiinnostava, koska siihen liittyy myös runsaasti henkilökohtaisia mieltymyksiä. Toiselle hyvä ajettavuus tarkoittaa kilpa-automaisen tarkkaa ohjautuvuutta ja tiukkaa alustaa, toiselle taas sitä, että auto kulkee valtatiellä mukavasti ja suoraan urissa turhia seilaamatta.

Itse paljon ajavana suosin omissa autoissani levollisia matkaominaisuuksia, osin parhaan mutkatietuntuman kustannuksellakin. Mutta kun haen auton testiajoon, mittarit ovat erilaiset: silloin vertaan testissä olevaa autoa muihin saman luokan autoihin ja niiden ominaisuuksiin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Vain näin saadaan aikaan järkevää vertailua, joka palvelee testattavan auton kaltaisesta kulkupelistä kiinnostuneita.

Niinpä esimerkiksi viereisessä Audi-jutussa olen verrannut A6:n ajettavuutta BMW:n viitossarjaan, Mercedeksen E-sarjaan ja Volvo S90:een, joita kaikkia olen ajanut aiemmin. Olisi väärin verrata A6:n ajettavuutta vaikkapa A3:een, koska autot eivät kilpaile samassa sarjassa: tyrmäähän raskaan sarjan nyrkkeilijäkin kärpässarjalaisen helposti.

Tämän vertailupohjan saamiseksi ajan ajoittain eri automalleja myös taustatiedoksi, eivätkä kaikki ajamani testilenkit suinkaan päädy lehtijutuiksi.

Autoluokasta riippumatta hyvä ajettavuus koostuu kuitenkin muutamasta perusasiasta. Niitä ovat alustan toiminta erilaisilla pinnoilla, ohjauksen toiminta ja näiden yhteispelistä syntyvä tuntuma tiehen.

Alustan perustoiminnassa arvioidaan muun muassa sitä, kuinka jousitus ja alusta kokonaisuutena ottaa kuopat, kuuluuko hälyääniä ja mitä urissa tapahtuu. Jos kaikki on hyvin, esimerkiksi pienet kuopat soratien mutkassa eivät saa auton perää nuljuamaan eikä auto heilu turhaan kuoppien jälkeen.

Hyvää ajettavuutta on myös vakaus: ajettavuudeltaan hyvä auto ei seilaa urissa kaistan laidasta toiseen, vaan ajolinja pitää niin suorilla kuin mutkissakin.

Hyvän ohjauksen vaste taas muuttuu soratiellä sen mukaan, ajetaanko pitävällä vai liukkaalla pinnalla, kuten irtosoralla. Huono ohjaus puolestaan ei kerro pidon muutoksista ja tuntuu käännettäessä tasaisen tahmealta.

Kun osa-alueet ovat kunnossa, auto kertoo kuljettajalle esimerkiksi tien liukkaudesta, ja hyvä kuljettaja osaa silloin sovittaa vauhtinsa keliin entistä paremmin. Jos tietuntuma on huono, keli yllättää autoilijan helpommin.

Näitä peruskriteerejä on toki venytettävä auton käyttötarkoituksen mukaan. Nurkka-ajoon suunnitellulle kauppakassille ketteryys on tärkeää, superautolle taas ei niinkään - sen pitää loistaa mutkaisella asfaltilla.

Usein kuulee sanottavan, että kaikki nykyautothan ovat hyviä ajaa. Toki näin periaatteessa onkin, mutta kun vertailupohjaa on tarpeeksi ja rima siten kohdallaan, kyllä nykyautoistakin löytyy eroja.

Hyvä esimerkki tästä löytyy tällä hetkellä vaikkapa monille tutusta pikkuautoluokasta: Volkswagen Polo, Seat Ibiza ja Ford Fiesta ovat maantiellä todella hyviä ajaa. Ero heikompiin, kuten Nissan Micraan, on todella iso.

Mutta kun hinta ja autoluokka kasvavat, paranevat ominaisuudetkin: esimerkiksi Volkswagen Golf tai Opel Astra ovat selvästi parempia ajaa kuin Polo. Aina tosin tämäkään sääntö ei pidä, sillä usein katumaasturit häviävät tietuntumassa vastaavalle farmariautolle.

Jos siis asiakkaana arvostaa hyvää ajettavuutta, autoa valittaessa on erittäin tärkeää ajaa runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Hyvät kyllä erottuvat huonommista, ja merkkien välillä saattaa hyvinkin tulla yllätyksiä.