Loppukesän lintumaailman hiljaisuus alkaa vähitellen vaihtua vilkkaammaksi syksyn aluksi, minkä näkee ja varsinkin kuulee nyt aamuisin.

Palataan vielä hetkeksi viikon takaisiin Enon kesälomamuistoihin, uudet vapaat ja lomat käynnistyivät tänään maanantaina 13. elokuuta, mutta vietetään nyt ensin tovi kaupunkipuutarhan hommissa ennen maaseudulle siirtymistä.

Kaunis, aurinkoinen iltapäivä elokuun alkupuolella. Enon Loiranpurossa solisee kivien lomassa vielä hyvin vettä, vaikka kuivuus on vaivannut suurimman osan kesän ajasta. Haarapääskyt lentelevät maatalon päällä.

Päiväperhosten lento on jatkunut voimakkaana aivan viime aikoihin asti, ja näyttäisi edelleenkin jatkuvan. Liikenteessä on ollut erityisen paljon amiraaleja, mutta myös neitoperhosia, sitruunaperhosia, nokkosperhosia ja suruvaippoja. Karttaperhosiakin on näkynyt mukavasti, kuten taannoisessa blogissa tuli todettua.

Kyllä se vain niin on, että ihmiselle tekee hyvää vetäytyä joksikin aikaa luonnon helmaan ihan olemaan, asumaan ja elämään.

Vatunkeruun lomassa oli pakko pysäyttää auto myös lintusyystä tiistaina elokuun viimeisenä päivänä Enon Louhiojan Elovaaran aukealla.

Viimeinkin! Maanantaina 30. heinäkuuta syksyinen musta karttaperhonen osui viimeinkin omalle reitille niin, että siitä ehti saada jonkinlaisia kuvia.

Siihen kuuluisaan vanhaan hyvään aikaan niitä näki usein. Myös koteloita roikkui joka kesä puisen kesämökin laudoilla ja rimoilla. Se oli se kaikkein tavallisin perhonen.

Tänään maanantaina 23. heinäkuuta Otsolan puutarhassa alkoi viimein näkyä yhtä tai kahta hieman useampi päiväperhonen.

Muutaman viime kesän aikana on tullut kannettua retkiltä maaseudulle kaikenlaisia luonnonkasveja tänne Otsolaan, ja sitten tietysti istutettua ne puutarhaan.