Perhoskesä jatkaa etenemistään. Viime öinä lento on ollut valvontavalolla aika hiljaisen oloista, mutta kyllä jotain aina näkee, jos vain jaksaa valvoa. Ja jos ei sada.

Talitiainen asettui pesimään kolmatta kesää pihan hopeakuusessa roikkuvaan pönttöön kahden vuoden tauon jälkeen.

Sunnuntaina 17. kesäkuuta vietetään Suomessa ja muissa Pohjoismaissa perinteistä luonnonkukkien päivää. Suomen luonnonsuojeluliittoon kuuluvat paikallisyhdistykset järjestävät pieniä kukka-aiheisia retkiä eri puolilla Suomea.

Outokumpulainen Jukka Sivukari teki viime lauantaiaamuna kesäasunnollaan Lietukkajärvellä melkoisen löydön. Hän huomasi, että mökin hirren sahatussa päässä makasi iso, tumma perhonen.

Pitkästä aikaa pääsi maanantaina 11.6. käymään Ilomantsin Sonkajanrannanjärvellä, josta oli jokin aika sitten löydetty mandariinisorsa. Sitä ei ollut tullut vielä nähtyä Pohjois-Karjalassa, joten bongaaminen alkoi kiinnostaa.

Vaikka Otsolan puutarhassa piehtarointi on rentouttavaa, niin tulipa viikonloppuna todettua taas kerran, miten hyvää ihmiselle tekee päästä kiinni aitoon luontoon. Koskematontahan tuo luonto ei liene enää missään, ei varsinkaan nykyään, kun metsää hakataan paljaaksi aivan joka puolella niin, että hirvittää.

Viime viikon kylmät säät öin päivin hiljensivät vauhtiin päässyttä perhoskesää, mutta onneksi viikonloppuna ilmanala muuttui taas paljon paremmaksi.

Viikko sitten keskiviikkona 30. toukokuuta löytyi pihamaalta Välitieltä Enon kirkonkylällä helmipöllö. Jotain oli ilmeisesti vialla, sillä pikkuinen pöllö ei lähtenyt lentoon, vaan liikkui jalkamiehenä.

Eiliseen maanantaihin 4. kesäkuuta asti jatkunut lämmin ja aurinkoinen sää ehti saada uuden sukupolven kimalaiset lentoon ja kukille, kuten näkyy sunnuntaina otetuista kuvista. Kartanokimalainen lensi ristiin rastiin puutarhan voikukilla ja metsäkurjenpolvilla.

Keväällä tuli kerran ostettua syötäväksi pari avokadoa. Hetken päähänpiston jälkeen pälkähti mieleen tarkistaa, voisikohan avokadoa kasvattaa tuosta isosta kivestä.