Tuossa pari tuntia sitten puutarhan heinikon seasta alkoi kuulua tutunkuuloista rapsutusta, ja pienen odotuksen jälkeen tuttu äänen aiheuttaja kömpi näkyviin. Siili. Se liikahteli verkkaisesti eteenpäin, pysähtyi vähän väliä ja nosti takajalkansa ylös rapsuttamaan piikkipeittoaan. Punkkejakohan vai mitä lie yrittänyt karkottaa? Vai onko kyse lajityypillisestä peseytymistä? Jos joku tietää, kertokoon.

Joensuusta keväällä löytynyt pussitiaispariskunta on ehkä saamassa tai on jo saanutkin jälkikasvua. Ehkä upeasti rakennetussa, kuukauden verran valmistamista ja hiomista vaatineessa korkealla puussa roikkuvassa pesässä on vielä munat tai sitten jopa jo poikaset.

Linturengastaja Johanna Lakalla on haave, joka ei ehkä ehdi toteutua, mutta yrityksen puutteesta ei häntä voi syyttää. Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi rengastajat keksivät, että jokainen yrittää rengastaa vuoden aikana yhtä lajia 100 yksilöä.

Työntäyteisen mutta niin nautinnollisen Jukola-viikonlopun jälkeen oli kiva palata kotikonnuille Joensuun Otsolaan. Pihapiiri on aikamoisen sekasotkuinen paratiisi juuri nyt. Luonnonsuojelualue rehottaa, mutta rehottakoon ja kukkikoon. Sentään kadunpuolen nurmikon sai leikattua viime viikon lopulla, kunnes bensa onneksi loppui.

Otsolassa ulkoilleet ovat ehkä saattaneet kuulla puistometsän halki kulkevan pyörätien varresta kuuluvan piipityksen ja kummastelleet, mikähän tuon aiheuttaa.

Menneenä talvena ei ollut kasvatuksessa yhtään perhoskoteloa, kun ei toukkia syksyllä sattunut eteen yhtä lukuun ottamatta. Anni Turunen löysi syreenikiitäjän pienenpienen toukan ja toi sen ”hoidettavaksi”. Toukka kasvoikin kuistilla olevassa terraariossa isoksi ja se koteloitui, mutta myöhään syksyllä todettiin, että kotelo on kuollut.

Lehmon Soralan soramontun maankuulun pikkusinisiipipopulaation kohtalo on ollut vaakalaudalla siitä lähtien, kun Kontiolahden kunta päätti kaavoittaa kuopan asuinalueeksi.

Kylläpäs tuli puutarhan elämään vauhtia, kun lämpötila lähti viikonloppuna kohoamaan kohti kesäisiä lukemia. Pitkään jatkunut kylmyys on nyt toistaiseksi selätetty, ja luonto on innoissaan.

Viikko sitten aseteltiin perhosrysä Enon kirkonkylällä sijaitsevaan idylliseen pihapiiriin. Kyseessä on niin sanottu syöttirysä, johon perhosia houkutellaan etikalla kyllästetyn punaviinin avulla.

Käytiin tuossa viikko sitten etsimässä korvasieniä Vanhan-Kaltimon suunnalta. Sielläkin kyllä hakkuuaukkoja piisaa, mutta metsät ovat enemmän tuollaisia suppilovahveroiden suosimia kuusikkoja. No, kyllähän mukaan lähti viisi kappaletta sinerväraitayökkösen kokoisia korvasieniä.