Sunnuntai, 23.9.2018 
Minja, Miisa, Mielikki

Hopeatäplien kauneutta aurinkoisessa keskikesän säässä

hopeataplablogi2


Keskiviikkona 4. heinäkuuta aamupäivällä alkoi kesämökin niityllä Kaltimonjärvellä tapahtua kukilla. Erityisesti ruusuruohot aiheuttivat säpinää äskettäin koteloistaan lentoon kuorituneissa päiväperhosissa, etenkin hopeatäplissä ja verkkoperhosissa.

Aktiivista lentoa kesti ehkä tunnin, pari, kunnes taivas hieman pilvistyi. Mutta nuo perhoset tiesivät aamupäivällä, mitä nyt pitää tehdä ennen torstain sateita: mennä kukkien medelle ja tavata toisia, jotta saadaan uutta sukupolvea alulle.

Yhdessä ruusuruohon kukassa oli hetken aikaa neljä keltaista perhosta, yllä olevaan valokuvaan niistä ehti saada kolme. Ylinnä on ilmeisesti orvokkihopeatäplä tai kenties ketohopeatäplä, vaikea sanoa, kun siipien alapintaa ei saanut kuvaan mukaan.

Saman kuvan alemmat kaksi perhosta ovat ratamoverkkoperhosia, hyvinkin hopeatäplien näköisiä luonnon kaunistuksia nekin.

Toisessa kuvassa on jälleen joko orvokki- tai ketohopeatäplä, ja sen alla pienempi angervohopeatäplä.

Samalla niityllä näkyi myös ainakin yksi juolukkasinisiipi, mustikkalehtimittari ja tummapapurikko. Kerrassaan kaunista seurattavaa.

Läheisen Ruohosuon pellon kukilla lenteli samoin hopeatäpliä, ja vielä tämän kesän aikaisuuden huomioon ottaen ehkä jo vähän myöhäinen auroraperhoskoiraskin.

Mutta päivän iloisin yllätys oli samalla Ruohosuon pellolla Lahovaaran risteyksessä olevan ladon katolle lennähtänyt nokkosperhonen, josta ei siitäkään kelpoista kuvaa saanut.

Moni luulee, että nokkosperhonen on se "tavallinen" normiperhonen. Tutuksi se lapsuudessa tulikin, mutta nyt on hyvä, jos yhden näkee vuodessa.

Jostain syystä nokkosperhoset ovat suurelta osin kadonneet, mikä latistaa mielialaa. Toivottavasti se kuitenkin kuuluu luonnon omaan dynamiikkaan, ei sellaiseen, jota ihminen maankäytöllään ja toiminnallaan saa aikaan.

Taas kerran: ihania ovat, ja ehdottomasti säilyttämisen arvoisia.